suusoittu

Ingrian

Etymology

From suu (“mouth”) +‎ soittu (“instrument”).

Pronunciation

  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈsuːˌsoi̯tːu/, [ˈs̠uːˌs̠o̞i̯tːŭ̥]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈsuːˌsoi̯tːu/, [ˈʃuːˌʃo̞i̯tːu]
  • Rhymes: -oi̯tːu
  • Hyphenation: suu‧soit‧tu

Noun

suusoittu

  1. synonym of pajusoittu

Declension

Declension of suusoittu (type 4/koivu, tt-t gradation)
singular plural
nominative suusoittu suusoitut
genitive suusoitun suusoittuin, suusoittuloin
partitive suusoittua suusoittuja, suusoittuloja
illative suusoittuu suusoittui, suusoittuloihe
inessive suusoituus suusoituis, suusoittulois
elative suusoitust suusoituist, suusoittuloist
allative suusoitulle suusoituille, suusoittuloille
adessive suusoituul suusoituil, suusoittuloil
ablative suusoitult suusoituilt, suusoittuloilt
translative suusoituks suusoituiks, suusoittuloiks
essive suusoittunna, suusoittuun suusoittuinna, suusoittuloinna, suusoittuin, suusoittuloin
exessive1) suusoittunt suusoittuint, suusoittuloint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 555
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.