suututtaminen

Finnish

Etymology

suututtaa +‎ -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈsuːtutːɑminen/, [ˈs̠uːt̪ut̪̚ˌt̪ɑ̝mine̞n]
  • Rhymes: -ɑminen
  • Syllabification(key): suu‧tut‧ta‧mi‧nen
  • Hyphenation(key): suu‧tut‧ta‧mi‧nen

Noun

suututtaminen

  1. verbal noun of suututtaa
    1. angering, making angry
    2. feeling angry

Declension

Inflection of suututtaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative suututtaminen suututtamiset
genitive suututtamisen suututtamisten
suututtamisien
partitive suututtamista suututtamisia
illative suututtamiseen suututtamisiin
singular plural
nominative suututtaminen suututtamiset
accusative nom. suututtaminen suututtamiset
gen. suututtamisen
genitive suututtamisen suututtamisten
suututtamisien
partitive suututtamista suututtamisia
inessive suututtamisessa suututtamisissa
elative suututtamisesta suututtamisista
illative suututtamiseen suututtamisiin
adessive suututtamisella suututtamisilla
ablative suututtamiselta suututtamisilta
allative suututtamiselle suututtamisille
essive suututtamisena suututtamisina
translative suututtamiseksi suututtamisiksi
abessive suututtamisetta suututtamisitta
instructive — suututtamisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of suututtaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative suututtamiseni suututtamiseni
accusative nom. suututtamiseni suututtamiseni
gen. suututtamiseni
genitive suututtamiseni suututtamisteni
suututtamisieni
partitive suututtamistani suututtamisiani
inessive suututtamisessani suututtamisissani
elative suututtamisestani suututtamisistani
illative suututtamiseeni suututtamisiini
adessive suututtamisellani suututtamisillani
ablative suututtamiseltani suututtamisiltani
allative suututtamiselleni suututtamisilleni
essive suututtamisenani suututtamisinani
translative suututtamisekseni suututtamisikseni
abessive suututtamisettani suututtamisittani
instructive — —
comitative — suututtamisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative suututtamisesi suututtamisesi
accusative nom. suututtamisesi suututtamisesi
gen. suututtamisesi
genitive suututtamisesi suututtamistesi
suututtamisiesi
partitive suututtamistasi suututtamisiasi
inessive suututtamisessasi suututtamisissasi
elative suututtamisestasi suututtamisistasi
illative suututtamiseesi suututtamisiisi
adessive suututtamisellasi suututtamisillasi
ablative suututtamiseltasi suututtamisiltasi
allative suututtamisellesi suututtamisillesi
essive suututtamisenasi suututtamisinasi
translative suututtamiseksesi suututtamisiksesi
abessive suututtamisettasi suututtamisittasi
instructive — —
comitative — suututtamisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative suututtamisemme suututtamisemme
accusative nom. suututtamisemme suututtamisemme
gen. suututtamisemme
genitive suututtamisemme suututtamistemme
suututtamisiemme
partitive suututtamistamme suututtamisiamme
inessive suututtamisessamme suututtamisissamme
elative suututtamisestamme suututtamisistamme
illative suututtamiseemme suututtamisiimme
adessive suututtamisellamme suututtamisillamme
ablative suututtamiseltamme suututtamisiltamme
allative suututtamisellemme suututtamisillemme
essive suututtamisenamme suututtamisinamme
translative suututtamiseksemme suututtamisiksemme
abessive suututtamisettamme suututtamisittamme
instructive — —
comitative — suututtamisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative suututtamisenne suututtamisenne
accusative nom. suututtamisenne suututtamisenne
gen. suututtamisenne
genitive suututtamisenne suututtamistenne
suututtamisienne
partitive suututtamistanne suututtamisianne
inessive suututtamisessanne suututtamisissanne
elative suututtamisestanne suututtamisistanne
illative suututtamiseenne suututtamisiinne
adessive suututtamisellanne suututtamisillanne
ablative suututtamiseltanne suututtamisiltanne
allative suututtamisellenne suututtamisillenne
essive suututtamisenanne suututtamisinanne
translative suututtamiseksenne suututtamisiksenne
abessive suututtamisettanne suututtamisittanne
instructive — —
comitative — suututtamisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative suututtamisensa suututtamisensa
accusative nom. suututtamisensa suututtamisensa
gen. suututtamisensa
genitive suututtamisensa suututtamistensa
suututtamisiensa
partitive suututtamistaan
suututtamistansa 		suututtamisiaan
suututtamisiansa
inessive suututtamisessaan
suututtamisessansa 		suututtamisissaan
suututtamisissansa
elative suututtamisestaan
suututtamisestansa 		suututtamisistaan
suututtamisistansa
illative suututtamiseensa suututtamisiinsa
adessive suututtamisellaan
suututtamisellansa 		suututtamisillaan
suututtamisillansa
ablative suututtamiseltaan
suututtamiseltansa 		suututtamisiltaan
suututtamisiltansa
allative suututtamiselleen
suututtamisellensa 		suututtamisilleen
suututtamisillensa
essive suututtamisenaan
suututtamisenansa 		suututtamisinaan
suututtamisinansa
translative suututtamisekseen
suututtamiseksensa 		suututtamisikseen
suututtamisiksensa
abessive suututtamisettaan
suututtamisettansa 		suututtamisittaan
suututtamisittansa
instructive — —
comitative — suututtamisineen
suututtamisinensa
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.