tapahtuminen

Finnish

Etymology

tapahtua +‎ -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈtɑpɑhtuminen/, [ˈt̪ɑ̝pɑ̝hˌt̪umine̞n]
  • Rhymes: -uminen
  • Syllabification(key): ta‧pah‧tu‧mi‧nen
  • Hyphenation(key): ta‧pah‧tu‧mi‧nen

Noun

tapahtuminen

  1. verbal noun of tapahtua
    1. happening, occurring, taking place

Declension

Inflection of tapahtuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative tapahtuminen tapahtumiset
genitive tapahtumisen tapahtumisten
tapahtumisien
partitive tapahtumista tapahtumisia
illative tapahtumiseen tapahtumisiin
singular plural
nominative tapahtuminen tapahtumiset
accusative nom. tapahtuminen tapahtumiset
gen. tapahtumisen
genitive tapahtumisen tapahtumisten
tapahtumisien
partitive tapahtumista tapahtumisia
inessive tapahtumisessa tapahtumisissa
elative tapahtumisesta tapahtumisista
illative tapahtumiseen tapahtumisiin
adessive tapahtumisella tapahtumisilla
ablative tapahtumiselta tapahtumisilta
allative tapahtumiselle tapahtumisille
essive tapahtumisena tapahtumisina
translative tapahtumiseksi tapahtumisiksi
abessive tapahtumisetta tapahtumisitta
instructive — tapahtumisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of tapahtuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative tapahtumiseni tapahtumiseni
accusative nom. tapahtumiseni tapahtumiseni
gen. tapahtumiseni
genitive tapahtumiseni tapahtumisteni
tapahtumisieni
partitive tapahtumistani tapahtumisiani
inessive tapahtumisessani tapahtumisissani
elative tapahtumisestani tapahtumisistani
illative tapahtumiseeni tapahtumisiini
adessive tapahtumisellani tapahtumisillani
ablative tapahtumiseltani tapahtumisiltani
allative tapahtumiselleni tapahtumisilleni
essive tapahtumisenani tapahtumisinani
translative tapahtumisekseni tapahtumisikseni
abessive tapahtumisettani tapahtumisittani
instructive — —
comitative — tapahtumisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative tapahtumisesi tapahtumisesi
accusative nom. tapahtumisesi tapahtumisesi
gen. tapahtumisesi
genitive tapahtumisesi tapahtumistesi
tapahtumisiesi
partitive tapahtumistasi tapahtumisiasi
inessive tapahtumisessasi tapahtumisissasi
elative tapahtumisestasi tapahtumisistasi
illative tapahtumiseesi tapahtumisiisi
adessive tapahtumisellasi tapahtumisillasi
ablative tapahtumiseltasi tapahtumisiltasi
allative tapahtumisellesi tapahtumisillesi
essive tapahtumisenasi tapahtumisinasi
translative tapahtumiseksesi tapahtumisiksesi
abessive tapahtumisettasi tapahtumisittasi
instructive — —
comitative — tapahtumisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative tapahtumisemme tapahtumisemme
accusative nom. tapahtumisemme tapahtumisemme
gen. tapahtumisemme
genitive tapahtumisemme tapahtumistemme
tapahtumisiemme
partitive tapahtumistamme tapahtumisiamme
inessive tapahtumisessamme tapahtumisissamme
elative tapahtumisestamme tapahtumisistamme
illative tapahtumiseemme tapahtumisiimme
adessive tapahtumisellamme tapahtumisillamme
ablative tapahtumiseltamme tapahtumisiltamme
allative tapahtumisellemme tapahtumisillemme
essive tapahtumisenamme tapahtumisinamme
translative tapahtumiseksemme tapahtumisiksemme
abessive tapahtumisettamme tapahtumisittamme
instructive — —
comitative — tapahtumisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative tapahtumisenne tapahtumisenne
accusative nom. tapahtumisenne tapahtumisenne
gen. tapahtumisenne
genitive tapahtumisenne tapahtumistenne
tapahtumisienne
partitive tapahtumistanne tapahtumisianne
inessive tapahtumisessanne tapahtumisissanne
elative tapahtumisestanne tapahtumisistanne
illative tapahtumiseenne tapahtumisiinne
adessive tapahtumisellanne tapahtumisillanne
ablative tapahtumiseltanne tapahtumisiltanne
allative tapahtumisellenne tapahtumisillenne
essive tapahtumisenanne tapahtumisinanne
translative tapahtumiseksenne tapahtumisiksenne
abessive tapahtumisettanne tapahtumisittanne
instructive — —
comitative — tapahtumisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative tapahtumisensa tapahtumisensa
accusative nom. tapahtumisensa tapahtumisensa
gen. tapahtumisensa
genitive tapahtumisensa tapahtumistensa
tapahtumisiensa
partitive tapahtumistaan
tapahtumistansa 		tapahtumisiaan
tapahtumisiansa
inessive tapahtumisessaan
tapahtumisessansa 		tapahtumisissaan
tapahtumisissansa
elative tapahtumisestaan
tapahtumisestansa 		tapahtumisistaan
tapahtumisistansa
illative tapahtumiseensa tapahtumisiinsa
adessive tapahtumisellaan
tapahtumisellansa 		tapahtumisillaan
tapahtumisillansa
ablative tapahtumiseltaan
tapahtumiseltansa 		tapahtumisiltaan
tapahtumisiltansa
allative tapahtumiselleen
tapahtumisellensa 		tapahtumisilleen
tapahtumisillensa
essive tapahtumisenaan
tapahtumisenansa 		tapahtumisinaan
tapahtumisinansa
translative tapahtumisekseen
tapahtumiseksensa 		tapahtumisikseen
tapahtumisiksensa
abessive tapahtumisettaan
tapahtumisettansa 		tapahtumisittaan
tapahtumisittansa
instructive — —
comitative — tapahtumisineen
tapahtumisinensa
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.