tasasuhteinen

Finnish

Etymology

tasa +‎ suhde +‎ -inen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈtɑsɑˌsuhtei̯nen/, [ˈt̪ɑ̝s̠ɑ̝ˌs̠uxt̪e̞i̯ne̞n]
  • Rhymes: -uhteinen
  • Syllabification(key): ta‧sa‧suh‧tei‧nen
  • Hyphenation(key): tasa‧suhtei‧nen

Adjective

tasasuhteinen

  1. proportionate

Declension

Inflection of tasasuhteinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative tasasuhteinen tasasuhteiset
genitive tasasuhteisen tasasuhteisten
tasasuhteisien
partitive tasasuhteista tasasuhteisia
illative tasasuhteiseen tasasuhteisiin
singular plural
nominative tasasuhteinen tasasuhteiset
accusative nom. tasasuhteinen tasasuhteiset
gen. tasasuhteisen
genitive tasasuhteisen tasasuhteisten
tasasuhteisien
partitive tasasuhteista tasasuhteisia
inessive tasasuhteisessa tasasuhteisissa
elative tasasuhteisesta tasasuhteisista
illative tasasuhteiseen tasasuhteisiin
adessive tasasuhteisella tasasuhteisilla
ablative tasasuhteiselta tasasuhteisilta
allative tasasuhteiselle tasasuhteisille
essive tasasuhteisena tasasuhteisina
translative tasasuhteiseksi tasasuhteisiksi
abessive tasasuhteisetta tasasuhteisitta
instructive — tasasuhteisin
comitative — tasasuhteisine
Possessive forms of tasasuhteinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative tasasuhteiseni tasasuhteiseni
accusative nom. tasasuhteiseni tasasuhteiseni
gen. tasasuhteiseni
genitive tasasuhteiseni tasasuhteisteni
tasasuhteisieni
partitive tasasuhteistani tasasuhteisiani
inessive tasasuhteisessani tasasuhteisissani
elative tasasuhteisestani tasasuhteisistani
illative tasasuhteiseeni tasasuhteisiini
adessive tasasuhteisellani tasasuhteisillani
ablative tasasuhteiseltani tasasuhteisiltani
allative tasasuhteiselleni tasasuhteisilleni
essive tasasuhteisenani tasasuhteisinani
translative tasasuhteisekseni tasasuhteisikseni
abessive tasasuhteisettani tasasuhteisittani
instructive — —
comitative — tasasuhteisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative tasasuhteisesi tasasuhteisesi
accusative nom. tasasuhteisesi tasasuhteisesi
gen. tasasuhteisesi
genitive tasasuhteisesi tasasuhteistesi
tasasuhteisiesi
partitive tasasuhteistasi tasasuhteisiasi
inessive tasasuhteisessasi tasasuhteisissasi
elative tasasuhteisestasi tasasuhteisistasi
illative tasasuhteiseesi tasasuhteisiisi
adessive tasasuhteisellasi tasasuhteisillasi
ablative tasasuhteiseltasi tasasuhteisiltasi
allative tasasuhteisellesi tasasuhteisillesi
essive tasasuhteisenasi tasasuhteisinasi
translative tasasuhteiseksesi tasasuhteisiksesi
abessive tasasuhteisettasi tasasuhteisittasi
instructive — —
comitative — tasasuhteisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative tasasuhteisemme tasasuhteisemme
accusative nom. tasasuhteisemme tasasuhteisemme
gen. tasasuhteisemme
genitive tasasuhteisemme tasasuhteistemme
tasasuhteisiemme
partitive tasasuhteistamme tasasuhteisiamme
inessive tasasuhteisessamme tasasuhteisissamme
elative tasasuhteisestamme tasasuhteisistamme
illative tasasuhteiseemme tasasuhteisiimme
adessive tasasuhteisellamme tasasuhteisillamme
ablative tasasuhteiseltamme tasasuhteisiltamme
allative tasasuhteisellemme tasasuhteisillemme
essive tasasuhteisenamme tasasuhteisinamme
translative tasasuhteiseksemme tasasuhteisiksemme
abessive tasasuhteisettamme tasasuhteisittamme
instructive — —
comitative — tasasuhteisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative tasasuhteisenne tasasuhteisenne
accusative nom. tasasuhteisenne tasasuhteisenne
gen. tasasuhteisenne
genitive tasasuhteisenne tasasuhteistenne
tasasuhteisienne
partitive tasasuhteistanne tasasuhteisianne
inessive tasasuhteisessanne tasasuhteisissanne
elative tasasuhteisestanne tasasuhteisistanne
illative tasasuhteiseenne tasasuhteisiinne
adessive tasasuhteisellanne tasasuhteisillanne
ablative tasasuhteiseltanne tasasuhteisiltanne
allative tasasuhteisellenne tasasuhteisillenne
essive tasasuhteisenanne tasasuhteisinanne
translative tasasuhteiseksenne tasasuhteisiksenne
abessive tasasuhteisettanne tasasuhteisittanne
instructive — —
comitative — tasasuhteisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative tasasuhteisensa tasasuhteisensa
accusative nom. tasasuhteisensa tasasuhteisensa
gen. tasasuhteisensa
genitive tasasuhteisensa tasasuhteistensa
tasasuhteisiensa
partitive tasasuhteistaan
tasasuhteistansa 		tasasuhteisiaan
tasasuhteisiansa
inessive tasasuhteisessaan
tasasuhteisessansa 		tasasuhteisissaan
tasasuhteisissansa
elative tasasuhteisestaan
tasasuhteisestansa 		tasasuhteisistaan
tasasuhteisistansa
illative tasasuhteiseensa tasasuhteisiinsa
adessive tasasuhteisellaan
tasasuhteisellansa 		tasasuhteisillaan
tasasuhteisillansa
ablative tasasuhteiseltaan
tasasuhteiseltansa 		tasasuhteisiltaan
tasasuhteisiltansa
allative tasasuhteiselleen
tasasuhteisellensa 		tasasuhteisilleen
tasasuhteisillensa
essive tasasuhteisenaan
tasasuhteisenansa 		tasasuhteisinaan
tasasuhteisinansa
translative tasasuhteisekseen
tasasuhteiseksensa 		tasasuhteisikseen
tasasuhteisiksensa
abessive tasasuhteisettaan
tasasuhteisettansa 		tasasuhteisittaan
tasasuhteisittansa
instructive — —
comitative — tasasuhteisineen
tasasuhteisinensa

Derived terms

  • tasasuhteisesti
  • tasasuhteisuus

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.