tiinehtäminen

Finnish

Etymology

tiinehtää +‎ -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈtiːnehtæminen/, [ˈt̪iːne̞hˌt̪æmine̞n]
  • Rhymes: -æminen
  • Syllabification(key): tii‧neh‧tä‧mi‧nen
  • Hyphenation(key): tii‧neh‧tä‧mi‧nen

Noun

tiinehtäminen

  1. verbal noun of tiinehtää
    1. (of animals) impregnating

Declension

Inflection of tiinehtäminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative tiinehtäminen tiinehtämiset
genitive tiinehtämisen tiinehtämisten
tiinehtämisien
partitive tiinehtämistä tiinehtämisiä
illative tiinehtämiseen tiinehtämisiin
singular plural
nominative tiinehtäminen tiinehtämiset
accusative nom. tiinehtäminen tiinehtämiset
gen. tiinehtämisen
genitive tiinehtämisen tiinehtämisten
tiinehtämisien
partitive tiinehtämistä tiinehtämisiä
inessive tiinehtämisessä tiinehtämisissä
elative tiinehtämisestä tiinehtämisistä
illative tiinehtämiseen tiinehtämisiin
adessive tiinehtämisellä tiinehtämisillä
ablative tiinehtämiseltä tiinehtämisiltä
allative tiinehtämiselle tiinehtämisille
essive tiinehtämisenä tiinehtämisinä
translative tiinehtämiseksi tiinehtämisiksi
abessive tiinehtämisettä tiinehtämisittä
instructive — tiinehtämisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of tiinehtäminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative tiinehtämiseni tiinehtämiseni
accusative nom. tiinehtämiseni tiinehtämiseni
gen. tiinehtämiseni
genitive tiinehtämiseni tiinehtämisteni
tiinehtämisieni
partitive tiinehtämistäni tiinehtämisiäni
inessive tiinehtämisessäni tiinehtämisissäni
elative tiinehtämisestäni tiinehtämisistäni
illative tiinehtämiseeni tiinehtämisiini
adessive tiinehtämiselläni tiinehtämisilläni
ablative tiinehtämiseltäni tiinehtämisiltäni
allative tiinehtämiselleni tiinehtämisilleni
essive tiinehtämisenäni tiinehtämisinäni
translative tiinehtämisekseni tiinehtämisikseni
abessive tiinehtämisettäni tiinehtämisittäni
instructive — —
comitative — tiinehtämisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative tiinehtämisesi tiinehtämisesi
accusative nom. tiinehtämisesi tiinehtämisesi
gen. tiinehtämisesi
genitive tiinehtämisesi tiinehtämistesi
tiinehtämisiesi
partitive tiinehtämistäsi tiinehtämisiäsi
inessive tiinehtämisessäsi tiinehtämisissäsi
elative tiinehtämisestäsi tiinehtämisistäsi
illative tiinehtämiseesi tiinehtämisiisi
adessive tiinehtämiselläsi tiinehtämisilläsi
ablative tiinehtämiseltäsi tiinehtämisiltäsi
allative tiinehtämisellesi tiinehtämisillesi
essive tiinehtämisenäsi tiinehtämisinäsi
translative tiinehtämiseksesi tiinehtämisiksesi
abessive tiinehtämisettäsi tiinehtämisittäsi
instructive — —
comitative — tiinehtämisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative tiinehtämisemme tiinehtämisemme
accusative nom. tiinehtämisemme tiinehtämisemme
gen. tiinehtämisemme
genitive tiinehtämisemme tiinehtämistemme
tiinehtämisiemme
partitive tiinehtämistämme tiinehtämisiämme
inessive tiinehtämisessämme tiinehtämisissämme
elative tiinehtämisestämme tiinehtämisistämme
illative tiinehtämiseemme tiinehtämisiimme
adessive tiinehtämisellämme tiinehtämisillämme
ablative tiinehtämiseltämme tiinehtämisiltämme
allative tiinehtämisellemme tiinehtämisillemme
essive tiinehtämisenämme tiinehtämisinämme
translative tiinehtämiseksemme tiinehtämisiksemme
abessive tiinehtämisettämme tiinehtämisittämme
instructive — —
comitative — tiinehtämisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative tiinehtämisenne tiinehtämisenne
accusative nom. tiinehtämisenne tiinehtämisenne
gen. tiinehtämisenne
genitive tiinehtämisenne tiinehtämistenne
tiinehtämisienne
partitive tiinehtämistänne tiinehtämisiänne
inessive tiinehtämisessänne tiinehtämisissänne
elative tiinehtämisestänne tiinehtämisistänne
illative tiinehtämiseenne tiinehtämisiinne
adessive tiinehtämisellänne tiinehtämisillänne
ablative tiinehtämiseltänne tiinehtämisiltänne
allative tiinehtämisellenne tiinehtämisillenne
essive tiinehtämisenänne tiinehtämisinänne
translative tiinehtämiseksenne tiinehtämisiksenne
abessive tiinehtämisettänne tiinehtämisittänne
instructive — —
comitative — tiinehtämisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative tiinehtämisensä tiinehtämisensä
accusative nom. tiinehtämisensä tiinehtämisensä
gen. tiinehtämisensä
genitive tiinehtämisensä tiinehtämistensä
tiinehtämisiensä
partitive tiinehtämistään
tiinehtämistänsä 		tiinehtämisiään
tiinehtämisiänsä
inessive tiinehtämisessään
tiinehtämisessänsä 		tiinehtämisissään
tiinehtämisissänsä
elative tiinehtämisestään
tiinehtämisestänsä 		tiinehtämisistään
tiinehtämisistänsä
illative tiinehtämiseensä tiinehtämisiinsä
adessive tiinehtämisellään
tiinehtämisellänsä 		tiinehtämisillään
tiinehtämisillänsä
ablative tiinehtämiseltään
tiinehtämiseltänsä 		tiinehtämisiltään
tiinehtämisiltänsä
allative tiinehtämiselleen
tiinehtämisellensä 		tiinehtämisilleen
tiinehtämisillensä
essive tiinehtämisenään
tiinehtämisenänsä 		tiinehtämisinään
tiinehtämisinänsä
translative tiinehtämisekseen
tiinehtämiseksensä 		tiinehtämisikseen
tiinehtämisiksensä
abessive tiinehtämisettään
tiinehtämisettänsä 		tiinehtämisittään
tiinehtämisittänsä
instructive — —
comitative — tiinehtämisineen
tiinehtämisinensä
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.