toisiintuminen

Finnish

Etymology

toisiintua +‎ -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈtoi̯siːntuminen/, [ˈt̪o̞i̯s̠iːn̪ˌt̪umine̞n]
  • Rhymes: -uminen
  • Syllabification(key): toi‧siin‧tu‧mi‧nen
  • Hyphenation(key): toi‧siin‧tu‧mi‧nen

Noun

toisiintuminen

  1. verbal noun of toisiintua
    1. (organic chemistry) rearrangement
    2. (organic chemistry) disproportionation (reaction wherein a single reactant generates two chemical species which are different from each other and the initial reactant)

Declension

Inflection of toisiintuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative toisiintuminen toisiintumiset
genitive toisiintumisen toisiintumisten
toisiintumisien
partitive toisiintumista toisiintumisia
illative toisiintumiseen toisiintumisiin
singular plural
nominative toisiintuminen toisiintumiset
accusative nom. toisiintuminen toisiintumiset
gen. toisiintumisen
genitive toisiintumisen toisiintumisten
toisiintumisien
partitive toisiintumista toisiintumisia
inessive toisiintumisessa toisiintumisissa
elative toisiintumisesta toisiintumisista
illative toisiintumiseen toisiintumisiin
adessive toisiintumisella toisiintumisilla
ablative toisiintumiselta toisiintumisilta
allative toisiintumiselle toisiintumisille
essive toisiintumisena toisiintumisina
translative toisiintumiseksi toisiintumisiksi
abessive toisiintumisetta toisiintumisitta
instructive — toisiintumisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of toisiintuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative toisiintumiseni toisiintumiseni
accusative nom. toisiintumiseni toisiintumiseni
gen. toisiintumiseni
genitive toisiintumiseni toisiintumisteni
toisiintumisieni
partitive toisiintumistani toisiintumisiani
inessive toisiintumisessani toisiintumisissani
elative toisiintumisestani toisiintumisistani
illative toisiintumiseeni toisiintumisiini
adessive toisiintumisellani toisiintumisillani
ablative toisiintumiseltani toisiintumisiltani
allative toisiintumiselleni toisiintumisilleni
essive toisiintumisenani toisiintumisinani
translative toisiintumisekseni toisiintumisikseni
abessive toisiintumisettani toisiintumisittani
instructive — —
comitative — toisiintumisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative toisiintumisesi toisiintumisesi
accusative nom. toisiintumisesi toisiintumisesi
gen. toisiintumisesi
genitive toisiintumisesi toisiintumistesi
toisiintumisiesi
partitive toisiintumistasi toisiintumisiasi
inessive toisiintumisessasi toisiintumisissasi
elative toisiintumisestasi toisiintumisistasi
illative toisiintumiseesi toisiintumisiisi
adessive toisiintumisellasi toisiintumisillasi
ablative toisiintumiseltasi toisiintumisiltasi
allative toisiintumisellesi toisiintumisillesi
essive toisiintumisenasi toisiintumisinasi
translative toisiintumiseksesi toisiintumisiksesi
abessive toisiintumisettasi toisiintumisittasi
instructive — —
comitative — toisiintumisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative toisiintumisemme toisiintumisemme
accusative nom. toisiintumisemme toisiintumisemme
gen. toisiintumisemme
genitive toisiintumisemme toisiintumistemme
toisiintumisiemme
partitive toisiintumistamme toisiintumisiamme
inessive toisiintumisessamme toisiintumisissamme
elative toisiintumisestamme toisiintumisistamme
illative toisiintumiseemme toisiintumisiimme
adessive toisiintumisellamme toisiintumisillamme
ablative toisiintumiseltamme toisiintumisiltamme
allative toisiintumisellemme toisiintumisillemme
essive toisiintumisenamme toisiintumisinamme
translative toisiintumiseksemme toisiintumisiksemme
abessive toisiintumisettamme toisiintumisittamme
instructive — —
comitative — toisiintumisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative toisiintumisenne toisiintumisenne
accusative nom. toisiintumisenne toisiintumisenne
gen. toisiintumisenne
genitive toisiintumisenne toisiintumistenne
toisiintumisienne
partitive toisiintumistanne toisiintumisianne
inessive toisiintumisessanne toisiintumisissanne
elative toisiintumisestanne toisiintumisistanne
illative toisiintumiseenne toisiintumisiinne
adessive toisiintumisellanne toisiintumisillanne
ablative toisiintumiseltanne toisiintumisiltanne
allative toisiintumisellenne toisiintumisillenne
essive toisiintumisenanne toisiintumisinanne
translative toisiintumiseksenne toisiintumisiksenne
abessive toisiintumisettanne toisiintumisittanne
instructive — —
comitative — toisiintumisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative toisiintumisensa toisiintumisensa
accusative nom. toisiintumisensa toisiintumisensa
gen. toisiintumisensa
genitive toisiintumisensa toisiintumistensa
toisiintumisiensa
partitive toisiintumistaan
toisiintumistansa 		toisiintumisiaan
toisiintumisiansa
inessive toisiintumisessaan
toisiintumisessansa 		toisiintumisissaan
toisiintumisissansa
elative toisiintumisestaan
toisiintumisestansa 		toisiintumisistaan
toisiintumisistansa
illative toisiintumiseensa toisiintumisiinsa
adessive toisiintumisellaan
toisiintumisellansa 		toisiintumisillaan
toisiintumisillansa
ablative toisiintumiseltaan
toisiintumiseltansa 		toisiintumisiltaan
toisiintumisiltansa
allative toisiintumiselleen
toisiintumisellensa 		toisiintumisilleen
toisiintumisillensa
essive toisiintumisenaan
toisiintumisenansa 		toisiintumisinaan
toisiintumisinansa
translative toisiintumisekseen
toisiintumiseksensa 		toisiintumisikseen
toisiintumisiksensa
abessive toisiintumisettaan
toisiintumisettansa 		toisiintumisittaan
toisiintumisittansa
instructive — —
comitative — toisiintumisineen
toisiintumisinensa
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.