toppuuttelu

Finnish

Etymology

toppuutella +‎ -u

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈtopːuːtːelu/, [ˈt̪o̞pːuːt̪̚ˌt̪e̞lu]
  • Rhymes: -elu
  • Syllabification(key): top‧puut‧te‧lu
  • Hyphenation(key): top‧puut‧te‧lu

Noun

toppuuttelu

  1. calming down, restraining

Declension

Inflection of toppuuttelu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)
nominative toppuuttelu toppuuttelut
genitive toppuuttelun toppuuttelujen
toppuutteluiden
toppuutteluitten
partitive toppuuttelua toppuutteluja
toppuutteluita
illative toppuutteluun toppuutteluihin
singular plural
nominative toppuuttelu toppuuttelut
accusative nom. toppuuttelu toppuuttelut
gen. toppuuttelun
genitive toppuuttelun toppuuttelujen
toppuutteluiden
toppuutteluitten
partitive toppuuttelua toppuutteluja
toppuutteluita
inessive toppuuttelussa toppuutteluissa
elative toppuuttelusta toppuutteluista
illative toppuutteluun toppuutteluihin
adessive toppuuttelulla toppuutteluilla
ablative toppuuttelulta toppuutteluilta
allative toppuuttelulle toppuutteluille
essive toppuutteluna toppuutteluina
translative toppuutteluksi toppuutteluiksi
abessive toppuuttelutta toppuutteluitta
instructive — toppuutteluin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of toppuuttelu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative toppuutteluni toppuutteluni
accusative nom. toppuutteluni toppuutteluni
gen. toppuutteluni
genitive toppuutteluni toppuuttelujeni
toppuutteluideni
toppuutteluitteni
partitive toppuutteluani toppuuttelujani
toppuutteluitani
inessive toppuuttelussani toppuutteluissani
elative toppuuttelustani toppuutteluistani
illative toppuutteluuni toppuutteluihini
adessive toppuuttelullani toppuutteluillani
ablative toppuuttelultani toppuutteluiltani
allative toppuuttelulleni toppuutteluilleni
essive toppuuttelunani toppuutteluinani
translative toppuuttelukseni toppuutteluikseni
abessive toppuutteluttani toppuutteluittani
instructive — —
comitative — toppuutteluineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative toppuuttelusi toppuuttelusi
accusative nom. toppuuttelusi toppuuttelusi
gen. toppuuttelusi
genitive toppuuttelusi toppuuttelujesi
toppuutteluidesi
toppuutteluittesi
partitive toppuutteluasi toppuuttelujasi
toppuutteluitasi
inessive toppuuttelussasi toppuutteluissasi
elative toppuuttelustasi toppuutteluistasi
illative toppuutteluusi toppuutteluihisi
adessive toppuuttelullasi toppuutteluillasi
ablative toppuuttelultasi toppuutteluiltasi
allative toppuuttelullesi toppuutteluillesi
essive toppuuttelunasi toppuutteluinasi
translative toppuutteluksesi toppuutteluiksesi
abessive toppuutteluttasi toppuutteluittasi
instructive — —
comitative — toppuutteluinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative toppuuttelumme toppuuttelumme
accusative nom. toppuuttelumme toppuuttelumme
gen. toppuuttelumme
genitive toppuuttelumme toppuuttelujemme
toppuutteluidemme
toppuutteluittemme
partitive toppuutteluamme toppuuttelujamme
toppuutteluitamme
inessive toppuuttelussamme toppuutteluissamme
elative toppuuttelustamme toppuutteluistamme
illative toppuutteluumme toppuutteluihimme
adessive toppuuttelullamme toppuutteluillamme
ablative toppuuttelultamme toppuutteluiltamme
allative toppuuttelullemme toppuutteluillemme
essive toppuuttelunamme toppuutteluinamme
translative toppuutteluksemme toppuutteluiksemme
abessive toppuutteluttamme toppuutteluittamme
instructive — —
comitative — toppuutteluinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative toppuuttelunne toppuuttelunne
accusative nom. toppuuttelunne toppuuttelunne
gen. toppuuttelunne
genitive toppuuttelunne toppuuttelujenne
toppuutteluidenne
toppuutteluittenne
partitive toppuutteluanne toppuuttelujanne
toppuutteluitanne
inessive toppuuttelussanne toppuutteluissanne
elative toppuuttelustanne toppuutteluistanne
illative toppuutteluunne toppuutteluihinne
adessive toppuuttelullanne toppuutteluillanne
ablative toppuuttelultanne toppuutteluiltanne
allative toppuuttelullenne toppuutteluillenne
essive toppuuttelunanne toppuutteluinanne
translative toppuutteluksenne toppuutteluiksenne
abessive toppuutteluttanne toppuutteluittanne
instructive — —
comitative — toppuutteluinenne
third-person possessor
singular plural
nominative toppuuttelunsa toppuuttelunsa
accusative nom. toppuuttelunsa toppuuttelunsa
gen. toppuuttelunsa
genitive toppuuttelunsa toppuuttelujensa
toppuutteluidensa
toppuutteluittensa
partitive toppuutteluaan
toppuutteluansa 		toppuuttelujaan
toppuutteluitaan
toppuuttelujansa
toppuutteluitansa
inessive toppuuttelussaan
toppuuttelussansa 		toppuutteluissaan
toppuutteluissansa
elative toppuuttelustaan
toppuuttelustansa 		toppuutteluistaan
toppuutteluistansa
illative toppuutteluunsa toppuutteluihinsa
adessive toppuuttelullaan
toppuuttelullansa 		toppuutteluillaan
toppuutteluillansa
ablative toppuuttelultaan
toppuuttelultansa 		toppuutteluiltaan
toppuutteluiltansa
allative toppuuttelulleen
toppuuttelullensa 		toppuutteluilleen
toppuutteluillensa
essive toppuuttelunaan
toppuuttelunansa 		toppuutteluinaan
toppuutteluinansa
translative toppuuttelukseen
toppuutteluksensa 		toppuutteluikseen
toppuutteluiksensa
abessive toppuutteluttaan
toppuutteluttansa 		toppuutteluittaan
toppuutteluittansa
instructive — —
comitative — toppuutteluineen
toppuutteluinensa

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.