transabitus

Latin

Etymology

Perfect passive participle of trānsabeō.

Participle

trānsabitus (feminine trānsabita, neuter trānsabitum); first/second-declension participle

  1. pierced

Declension

First/second-declension adjective.

singular plural
masculine feminine neuter masculine feminine neuter
nominative trānsabitus trānsabita trānsabitum trānsabitī trānsabitae trānsabita
genitive trānsabitī trānsabitae trānsabitī trānsabitōrum trānsabitārum trānsabitōrum
dative trānsabitō trānsabitae trānsabitō trānsabitīs
accusative trānsabitum trānsabitam trānsabitum trānsabitōs trānsabitās trānsabita
ablative trānsabitō trānsabitā trānsabitō trānsabitīs
vocative trānsabite trānsabita trānsabitum trānsabitī trānsabitae trānsabita