tunnuslause

Finnish

Etymology

tunnus +‎ lause

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈtunːusˌlɑu̯seˣ/, [ˈt̪unːus̠ˌlɑ̝u̯s̠e̞(ʔ)]
  • Rhymes: -ɑuse
  • Syllabification(key): tun‧nus‧lau‧se
  • Hyphenation(key): tunnus‧lause

Noun

tunnuslause

  1. motto (sentence or a phrase with guiding principle)
    Synonym: motto
  2. (heraldry) motto
    Synonyms: motto, vaalilause

Declension

Inflection of tunnuslause (Kotus type 48/hame, no gradation)
nominative tunnuslause tunnuslauseet
genitive tunnuslauseen tunnuslauseiden
tunnuslauseitten
partitive tunnuslausetta tunnuslauseita
illative tunnuslauseeseen tunnuslauseisiin
tunnuslauseihin
singular plural
nominative tunnuslause tunnuslauseet
accusative nom. tunnuslause tunnuslauseet
gen. tunnuslauseen
genitive tunnuslauseen tunnuslauseiden
tunnuslauseitten
partitive tunnuslausetta tunnuslauseita
inessive tunnuslauseessa tunnuslauseissa
elative tunnuslauseesta tunnuslauseista
illative tunnuslauseeseen tunnuslauseisiin
tunnuslauseihin
adessive tunnuslauseella tunnuslauseilla
ablative tunnuslauseelta tunnuslauseilta
allative tunnuslauseelle tunnuslauseille
essive tunnuslauseena tunnuslauseina
translative tunnuslauseeksi tunnuslauseiksi
abessive tunnuslauseetta tunnuslauseitta
instructive — tunnuslausein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of tunnuslause (Kotus type 48/hame, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative tunnuslauseeni tunnuslauseeni
accusative nom. tunnuslauseeni tunnuslauseeni
gen. tunnuslauseeni
genitive tunnuslauseeni tunnuslauseideni
tunnuslauseitteni
partitive tunnuslausettani tunnuslauseitani
inessive tunnuslauseessani tunnuslauseissani
elative tunnuslauseestani tunnuslauseistani
illative tunnuslauseeseeni tunnuslauseisiini
tunnuslauseihini
adessive tunnuslauseellani tunnuslauseillani
ablative tunnuslauseeltani tunnuslauseiltani
allative tunnuslauseelleni tunnuslauseilleni
essive tunnuslauseenani tunnuslauseinani
translative tunnuslauseekseni tunnuslauseikseni
abessive tunnuslauseettani tunnuslauseittani
instructive — —
comitative — tunnuslauseineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative tunnuslauseesi tunnuslauseesi
accusative nom. tunnuslauseesi tunnuslauseesi
gen. tunnuslauseesi
genitive tunnuslauseesi tunnuslauseidesi
tunnuslauseittesi
partitive tunnuslausettasi tunnuslauseitasi
inessive tunnuslauseessasi tunnuslauseissasi
elative tunnuslauseestasi tunnuslauseistasi
illative tunnuslauseeseesi tunnuslauseisiisi
tunnuslauseihisi
adessive tunnuslauseellasi tunnuslauseillasi
ablative tunnuslauseeltasi tunnuslauseiltasi
allative tunnuslauseellesi tunnuslauseillesi
essive tunnuslauseenasi tunnuslauseinasi
translative tunnuslauseeksesi tunnuslauseiksesi
abessive tunnuslauseettasi tunnuslauseittasi
instructive — —
comitative — tunnuslauseinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative tunnuslauseemme tunnuslauseemme
accusative nom. tunnuslauseemme tunnuslauseemme
gen. tunnuslauseemme
genitive tunnuslauseemme tunnuslauseidemme
tunnuslauseittemme
partitive tunnuslausettamme tunnuslauseitamme
inessive tunnuslauseessamme tunnuslauseissamme
elative tunnuslauseestamme tunnuslauseistamme
illative tunnuslauseeseemme tunnuslauseisiimme
tunnuslauseihimme
adessive tunnuslauseellamme tunnuslauseillamme
ablative tunnuslauseeltamme tunnuslauseiltamme
allative tunnuslauseellemme tunnuslauseillemme
essive tunnuslauseenamme tunnuslauseinamme
translative tunnuslauseeksemme tunnuslauseiksemme
abessive tunnuslauseettamme tunnuslauseittamme
instructive — —
comitative — tunnuslauseinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative tunnuslauseenne tunnuslauseenne
accusative nom. tunnuslauseenne tunnuslauseenne
gen. tunnuslauseenne
genitive tunnuslauseenne tunnuslauseidenne
tunnuslauseittenne
partitive tunnuslausettanne tunnuslauseitanne
inessive tunnuslauseessanne tunnuslauseissanne
elative tunnuslauseestanne tunnuslauseistanne
illative tunnuslauseeseenne tunnuslauseisiinne
tunnuslauseihinne
adessive tunnuslauseellanne tunnuslauseillanne
ablative tunnuslauseeltanne tunnuslauseiltanne
allative tunnuslauseellenne tunnuslauseillenne
essive tunnuslauseenanne tunnuslauseinanne
translative tunnuslauseeksenne tunnuslauseiksenne
abessive tunnuslauseettanne tunnuslauseittanne
instructive — —
comitative — tunnuslauseinenne
third-person possessor
singular plural
nominative tunnuslauseensa tunnuslauseensa
accusative nom. tunnuslauseensa tunnuslauseensa
gen. tunnuslauseensa
genitive tunnuslauseensa tunnuslauseidensa
tunnuslauseittensa
partitive tunnuslausettaan
tunnuslausettansa 		tunnuslauseitaan
tunnuslauseitansa
inessive tunnuslauseessaan
tunnuslauseessansa 		tunnuslauseissaan
tunnuslauseissansa
elative tunnuslauseestaan
tunnuslauseestansa 		tunnuslauseistaan
tunnuslauseistansa
illative tunnuslauseeseensa tunnuslauseisiinsa
tunnuslauseihinsa
adessive tunnuslauseellaan
tunnuslauseellansa 		tunnuslauseillaan
tunnuslauseillansa
ablative tunnuslauseeltaan
tunnuslauseeltansa 		tunnuslauseiltaan
tunnuslauseiltansa
allative tunnuslauseelleen
tunnuslauseellensa 		tunnuslauseilleen
tunnuslauseillensa
essive tunnuslauseenaan
tunnuslauseenansa 		tunnuslauseinaan
tunnuslauseinansa
translative tunnuslauseekseen
tunnuslauseeksensa 		tunnuslauseikseen
tunnuslauseiksensa
abessive tunnuslauseettaan
tunnuslauseettansa 		tunnuslauseittaan
tunnuslauseittansa
instructive — —
comitative — tunnuslauseineen
tunnuslauseinensa

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.