tunnustin

Finnish

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈtunːustin/, [ˈt̪unːus̠tin]
  • Rhymes: -unːustin
  • Syllabification(key): tun‧nus‧tin
  • Hyphenation(key): tun‧nus‧tin

Etymology 1

tunnustaa +‎ -in

Noun

tunnustin (rare)

  1. alternative form of tuntoelin
  2. alternative form of tunnistin
Declension
Inflection of tunnustin (Kotus type 33/kytkin, no gradation)
nominative tunnustin tunnustimet
genitive tunnustimen tunnustimien
tunnustinten
partitive tunnustinta tunnustimia
illative tunnustimeen tunnustimiin
singular plural
nominative tunnustin tunnustimet
accusative nom. tunnustin tunnustimet
gen. tunnustimen
genitive tunnustimen tunnustimien
tunnustinten
partitive tunnustinta tunnustimia
inessive tunnustimessa tunnustimissa
elative tunnustimesta tunnustimista
illative tunnustimeen tunnustimiin
adessive tunnustimella tunnustimilla
ablative tunnustimelta tunnustimilta
allative tunnustimelle tunnustimille
essive tunnustimena tunnustimina
translative tunnustimeksi tunnustimiksi
abessive tunnustimetta tunnustimitta
instructive — tunnustimin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of tunnustin (Kotus type 33/kytkin, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative tunnustimeni tunnustimeni
accusative nom. tunnustimeni tunnustimeni
gen. tunnustimeni
genitive tunnustimeni tunnustimieni
tunnustinteni
partitive tunnustintani tunnustimiani
inessive tunnustimessani tunnustimissani
elative tunnustimestani tunnustimistani
illative tunnustimeeni tunnustimiini
adessive tunnustimellani tunnustimillani
ablative tunnustimeltani tunnustimiltani
allative tunnustimelleni tunnustimilleni
essive tunnustimenani tunnustiminani
translative tunnustimekseni tunnustimikseni
abessive tunnustimettani tunnustimittani
instructive — —
comitative — tunnustimineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative tunnustimesi tunnustimesi
accusative nom. tunnustimesi tunnustimesi
gen. tunnustimesi
genitive tunnustimesi tunnustimiesi
tunnustintesi
partitive tunnustintasi tunnustimiasi
inessive tunnustimessasi tunnustimissasi
elative tunnustimestasi tunnustimistasi
illative tunnustimeesi tunnustimiisi
adessive tunnustimellasi tunnustimillasi
ablative tunnustimeltasi tunnustimiltasi
allative tunnustimellesi tunnustimillesi
essive tunnustimenasi tunnustiminasi
translative tunnustimeksesi tunnustimiksesi
abessive tunnustimettasi tunnustimittasi
instructive — —
comitative — tunnustiminesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative tunnustimemme tunnustimemme
accusative nom. tunnustimemme tunnustimemme
gen. tunnustimemme
genitive tunnustimemme tunnustimiemme
tunnustintemme
partitive tunnustintamme tunnustimiamme
inessive tunnustimessamme tunnustimissamme
elative tunnustimestamme tunnustimistamme
illative tunnustimeemme tunnustimiimme
adessive tunnustimellamme tunnustimillamme
ablative tunnustimeltamme tunnustimiltamme
allative tunnustimellemme tunnustimillemme
essive tunnustimenamme tunnustiminamme
translative tunnustimeksemme tunnustimiksemme
abessive tunnustimettamme tunnustimittamme
instructive — —
comitative — tunnustiminemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative tunnustimenne tunnustimenne
accusative nom. tunnustimenne tunnustimenne
gen. tunnustimenne
genitive tunnustimenne tunnustimienne
tunnustintenne
partitive tunnustintanne tunnustimianne
inessive tunnustimessanne tunnustimissanne
elative tunnustimestanne tunnustimistanne
illative tunnustimeenne tunnustimiinne
adessive tunnustimellanne tunnustimillanne
ablative tunnustimeltanne tunnustimiltanne
allative tunnustimellenne tunnustimillenne
essive tunnustimenanne tunnustiminanne
translative tunnustimeksenne tunnustimiksenne
abessive tunnustimettanne tunnustimittanne
instructive — —
comitative — tunnustiminenne
third-person possessor
singular plural
nominative tunnustimensa tunnustimensa
accusative nom. tunnustimensa tunnustimensa
gen. tunnustimensa
genitive tunnustimensa tunnustimiensa
tunnustintensa
partitive tunnustintaan
tunnustintansa 		tunnustimiaan
tunnustimiansa
inessive tunnustimessaan
tunnustimessansa 		tunnustimissaan
tunnustimissansa
elative tunnustimestaan
tunnustimestansa 		tunnustimistaan
tunnustimistansa
illative tunnustimeensa tunnustimiinsa
adessive tunnustimellaan
tunnustimellansa 		tunnustimillaan
tunnustimillansa
ablative tunnustimeltaan
tunnustimeltansa 		tunnustimiltaan
tunnustimiltansa
allative tunnustimelleen
tunnustimellensa 		tunnustimilleen
tunnustimillensa
essive tunnustimenaan
tunnustimenansa 		tunnustiminaan
tunnustiminansa
translative tunnustimekseen
tunnustimeksensa 		tunnustimikseen
tunnustimiksensa
abessive tunnustimettaan
tunnustimettansa 		tunnustimittaan
tunnustimittansa
instructive — —
comitative — tunnustimineen
tunnustiminensa

Further reading

Etymology 2

Verb

tunnustin

  1. first-person singular past indicative of tunnustaa
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.