tunnustuskunta

Finnish

Etymology

tunnustus +‎ kunta

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈtunːustusˌkuntɑ/, [ˈt̪unːus̠tus̠ˌkun̪t̪ɑ̝]
  • Rhymes: -untɑ
  • Syllabification(key): tun‧nus‧tus‧kun‧ta
  • Hyphenation(key): tun‧nustus‧kunta

Noun

tunnustuskunta

  1. denomination (subdivision of a religion, especially Christianity; class or society with the same name)

Declension

Inflection of tunnustuskunta (Kotus type 10*J/koira, nt-nn gradation)
nominative tunnustuskunta tunnustuskunnat
genitive tunnustuskunnan tunnustuskuntien
partitive tunnustuskuntaa tunnustuskuntia
illative tunnustuskuntaan tunnustuskuntiin
singular plural
nominative tunnustuskunta tunnustuskunnat
accusative nom. tunnustuskunta tunnustuskunnat
gen. tunnustuskunnan
genitive tunnustuskunnan tunnustuskuntien
tunnustuskuntain rare
partitive tunnustuskuntaa tunnustuskuntia
inessive tunnustuskunnassa tunnustuskunnissa
elative tunnustuskunnasta tunnustuskunnista
illative tunnustuskuntaan tunnustuskuntiin
adessive tunnustuskunnalla tunnustuskunnilla
ablative tunnustuskunnalta tunnustuskunnilta
allative tunnustuskunnalle tunnustuskunnille
essive tunnustuskuntana tunnustuskuntina
translative tunnustuskunnaksi tunnustuskunniksi
abessive tunnustuskunnatta tunnustuskunnitta
instructive — tunnustuskunnin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of tunnustuskunta (Kotus type 10*J/koira, nt-nn gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative tunnustuskuntani tunnustuskuntani
accusative nom. tunnustuskuntani tunnustuskuntani
gen. tunnustuskuntani
genitive tunnustuskuntani tunnustuskuntieni
tunnustuskuntaini rare
partitive tunnustuskuntaani tunnustuskuntiani
inessive tunnustuskunnassani tunnustuskunnissani
elative tunnustuskunnastani tunnustuskunnistani
illative tunnustuskuntaani tunnustuskuntiini
adessive tunnustuskunnallani tunnustuskunnillani
ablative tunnustuskunnaltani tunnustuskunniltani
allative tunnustuskunnalleni tunnustuskunnilleni
essive tunnustuskuntanani tunnustuskuntinani
translative tunnustuskunnakseni tunnustuskunnikseni
abessive tunnustuskunnattani tunnustuskunnittani
instructive — —
comitative — tunnustuskuntineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative tunnustuskuntasi tunnustuskuntasi
accusative nom. tunnustuskuntasi tunnustuskuntasi
gen. tunnustuskuntasi
genitive tunnustuskuntasi tunnustuskuntiesi
tunnustuskuntaisi rare
partitive tunnustuskuntaasi tunnustuskuntiasi
inessive tunnustuskunnassasi tunnustuskunnissasi
elative tunnustuskunnastasi tunnustuskunnistasi
illative tunnustuskuntaasi tunnustuskuntiisi
adessive tunnustuskunnallasi tunnustuskunnillasi
ablative tunnustuskunnaltasi tunnustuskunniltasi
allative tunnustuskunnallesi tunnustuskunnillesi
essive tunnustuskuntanasi tunnustuskuntinasi
translative tunnustuskunnaksesi tunnustuskunniksesi
abessive tunnustuskunnattasi tunnustuskunnittasi
instructive — —
comitative — tunnustuskuntinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative tunnustuskuntamme tunnustuskuntamme
accusative nom. tunnustuskuntamme tunnustuskuntamme
gen. tunnustuskuntamme
genitive tunnustuskuntamme tunnustuskuntiemme
tunnustuskuntaimme rare
partitive tunnustuskuntaamme tunnustuskuntiamme
inessive tunnustuskunnassamme tunnustuskunnissamme
elative tunnustuskunnastamme tunnustuskunnistamme
illative tunnustuskuntaamme tunnustuskuntiimme
adessive tunnustuskunnallamme tunnustuskunnillamme
ablative tunnustuskunnaltamme tunnustuskunniltamme
allative tunnustuskunnallemme tunnustuskunnillemme
essive tunnustuskuntanamme tunnustuskuntinamme
translative tunnustuskunnaksemme tunnustuskunniksemme
abessive tunnustuskunnattamme tunnustuskunnittamme
instructive — —
comitative — tunnustuskuntinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative tunnustuskuntanne tunnustuskuntanne
accusative nom. tunnustuskuntanne tunnustuskuntanne
gen. tunnustuskuntanne
genitive tunnustuskuntanne tunnustuskuntienne
tunnustuskuntainne rare
partitive tunnustuskuntaanne tunnustuskuntianne
inessive tunnustuskunnassanne tunnustuskunnissanne
elative tunnustuskunnastanne tunnustuskunnistanne
illative tunnustuskuntaanne tunnustuskuntiinne
adessive tunnustuskunnallanne tunnustuskunnillanne
ablative tunnustuskunnaltanne tunnustuskunniltanne
allative tunnustuskunnallenne tunnustuskunnillenne
essive tunnustuskuntananne tunnustuskuntinanne
translative tunnustuskunnaksenne tunnustuskunniksenne
abessive tunnustuskunnattanne tunnustuskunnittanne
instructive — —
comitative — tunnustuskuntinenne
third-person possessor
singular plural
nominative tunnustuskuntansa tunnustuskuntansa
accusative nom. tunnustuskuntansa tunnustuskuntansa
gen. tunnustuskuntansa
genitive tunnustuskuntansa tunnustuskuntiensa
tunnustuskuntainsa rare
partitive tunnustuskuntaansa tunnustuskuntiaan
tunnustuskuntiansa
inessive tunnustuskunnassaan
tunnustuskunnassansa 		tunnustuskunnissaan
tunnustuskunnissansa
elative tunnustuskunnastaan
tunnustuskunnastansa 		tunnustuskunnistaan
tunnustuskunnistansa
illative tunnustuskuntaansa tunnustuskuntiinsa
adessive tunnustuskunnallaan
tunnustuskunnallansa 		tunnustuskunnillaan
tunnustuskunnillansa
ablative tunnustuskunnaltaan
tunnustuskunnaltansa 		tunnustuskunniltaan
tunnustuskunniltansa
allative tunnustuskunnalleen
tunnustuskunnallensa 		tunnustuskunnilleen
tunnustuskunnillensa
essive tunnustuskuntanaan
tunnustuskuntanansa 		tunnustuskuntinaan
tunnustuskuntinansa
translative tunnustuskunnakseen
tunnustuskunnaksensa 		tunnustuskunnikseen
tunnustuskunniksensa
abessive tunnustuskunnattaan
tunnustuskunnattansa 		tunnustuskunnittaan
tunnustuskunnittansa
instructive — —
comitative — tunnustuskuntineen
tunnustuskuntinensa
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.