tuomitseminen

Finnish

Etymology

tuomitse- +‎ -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈtuo̯mitseminen/, [ˈt̪uo̞̯mitˌs̠e̞mine̞n]
  • Rhymes: -eminen
  • Syllabification(key): tuo‧mit‧se‧mi‧nen
  • Hyphenation(key): tuo‧mit‧se‧mi‧nen

Noun

tuomitseminen

  1. verbal noun of tuomita
    1. condemning, condemnation
    2. judging, judgment
    3. sentencing, condemning

Declension

Inflection of tuomitseminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative tuomitseminen tuomitsemiset
genitive tuomitsemisen tuomitsemisten
tuomitsemisien
partitive tuomitsemista tuomitsemisia
illative tuomitsemiseen tuomitsemisiin
singular plural
nominative tuomitseminen tuomitsemiset
accusative nom. tuomitseminen tuomitsemiset
gen. tuomitsemisen
genitive tuomitsemisen tuomitsemisten
tuomitsemisien
partitive tuomitsemista tuomitsemisia
inessive tuomitsemisessa tuomitsemisissa
elative tuomitsemisesta tuomitsemisista
illative tuomitsemiseen tuomitsemisiin
adessive tuomitsemisella tuomitsemisilla
ablative tuomitsemiselta tuomitsemisilta
allative tuomitsemiselle tuomitsemisille
essive tuomitsemisena tuomitsemisina
translative tuomitsemiseksi tuomitsemisiksi
abessive tuomitsemisetta tuomitsemisitta
instructive — tuomitsemisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of tuomitseminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative tuomitsemiseni tuomitsemiseni
accusative nom. tuomitsemiseni tuomitsemiseni
gen. tuomitsemiseni
genitive tuomitsemiseni tuomitsemisteni
tuomitsemisieni
partitive tuomitsemistani tuomitsemisiani
inessive tuomitsemisessani tuomitsemisissani
elative tuomitsemisestani tuomitsemisistani
illative tuomitsemiseeni tuomitsemisiini
adessive tuomitsemisellani tuomitsemisillani
ablative tuomitsemiseltani tuomitsemisiltani
allative tuomitsemiselleni tuomitsemisilleni
essive tuomitsemisenani tuomitsemisinani
translative tuomitsemisekseni tuomitsemisikseni
abessive tuomitsemisettani tuomitsemisittani
instructive — —
comitative — tuomitsemisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative tuomitsemisesi tuomitsemisesi
accusative nom. tuomitsemisesi tuomitsemisesi
gen. tuomitsemisesi
genitive tuomitsemisesi tuomitsemistesi
tuomitsemisiesi
partitive tuomitsemistasi tuomitsemisiasi
inessive tuomitsemisessasi tuomitsemisissasi
elative tuomitsemisestasi tuomitsemisistasi
illative tuomitsemiseesi tuomitsemisiisi
adessive tuomitsemisellasi tuomitsemisillasi
ablative tuomitsemiseltasi tuomitsemisiltasi
allative tuomitsemisellesi tuomitsemisillesi
essive tuomitsemisenasi tuomitsemisinasi
translative tuomitsemiseksesi tuomitsemisiksesi
abessive tuomitsemisettasi tuomitsemisittasi
instructive — —
comitative — tuomitsemisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative tuomitsemisemme tuomitsemisemme
accusative nom. tuomitsemisemme tuomitsemisemme
gen. tuomitsemisemme
genitive tuomitsemisemme tuomitsemistemme
tuomitsemisiemme
partitive tuomitsemistamme tuomitsemisiamme
inessive tuomitsemisessamme tuomitsemisissamme
elative tuomitsemisestamme tuomitsemisistamme
illative tuomitsemiseemme tuomitsemisiimme
adessive tuomitsemisellamme tuomitsemisillamme
ablative tuomitsemiseltamme tuomitsemisiltamme
allative tuomitsemisellemme tuomitsemisillemme
essive tuomitsemisenamme tuomitsemisinamme
translative tuomitsemiseksemme tuomitsemisiksemme
abessive tuomitsemisettamme tuomitsemisittamme
instructive — —
comitative — tuomitsemisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative tuomitsemisenne tuomitsemisenne
accusative nom. tuomitsemisenne tuomitsemisenne
gen. tuomitsemisenne
genitive tuomitsemisenne tuomitsemistenne
tuomitsemisienne
partitive tuomitsemistanne tuomitsemisianne
inessive tuomitsemisessanne tuomitsemisissanne
elative tuomitsemisestanne tuomitsemisistanne
illative tuomitsemiseenne tuomitsemisiinne
adessive tuomitsemisellanne tuomitsemisillanne
ablative tuomitsemiseltanne tuomitsemisiltanne
allative tuomitsemisellenne tuomitsemisillenne
essive tuomitsemisenanne tuomitsemisinanne
translative tuomitsemiseksenne tuomitsemisiksenne
abessive tuomitsemisettanne tuomitsemisittanne
instructive — —
comitative — tuomitsemisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative tuomitsemisensa tuomitsemisensa
accusative nom. tuomitsemisensa tuomitsemisensa
gen. tuomitsemisensa
genitive tuomitsemisensa tuomitsemistensa
tuomitsemisiensa
partitive tuomitsemistaan
tuomitsemistansa 		tuomitsemisiaan
tuomitsemisiansa
inessive tuomitsemisessaan
tuomitsemisessansa 		tuomitsemisissaan
tuomitsemisissansa
elative tuomitsemisestaan
tuomitsemisestansa 		tuomitsemisistaan
tuomitsemisistansa
illative tuomitsemiseensa tuomitsemisiinsa
adessive tuomitsemisellaan
tuomitsemisellansa 		tuomitsemisillaan
tuomitsemisillansa
ablative tuomitsemiseltaan
tuomitsemiseltansa 		tuomitsemisiltaan
tuomitsemisiltansa
allative tuomitsemiselleen
tuomitsemisellensa 		tuomitsemisilleen
tuomitsemisillensa
essive tuomitsemisenaan
tuomitsemisenansa 		tuomitsemisinaan
tuomitsemisinansa
translative tuomitsemisekseen
tuomitsemiseksensa 		tuomitsemisikseen
tuomitsemisiksensa
abessive tuomitsemisettaan
tuomitsemisettansa 		tuomitsemisittaan
tuomitsemisittansa
instructive — —
comitative — tuomitsemisineen
tuomitsemisinensa
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.