Finnish
Pronunciation
- IPA(key): /ˈtuo̯mitːɑʋɑ/, [ˈt̪uo̞̯mit̪̚ˌt̪ɑ̝ʋɑ̝]
- Rhymes: -ɑʋɑ
- Syllabification(key): tuo‧mit‧ta‧va
- Hyphenation(key): tuo‧mit‧ta‧va
Adjective
tuomittava (comparative tuomittavampi, superlative tuomittavin)
- reprehensible, censurable, condemnable
Declension
| Inflection of tuomittava (Kotus type 10/koira, no gradation)
|
| nominative
|
tuomittava
|
tuomittavat
|
| genitive
|
tuomittavan
|
tuomittavien
|
| partitive
|
tuomittavaa
|
tuomittavia
|
| illative
|
tuomittavaan
|
tuomittaviin
|
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
tuomittava
|
tuomittavat
|
| accusative
|
nom.
|
tuomittava
|
tuomittavat
|
| gen.
|
tuomittavan
|
| genitive
|
tuomittavan
|
tuomittavien
tuomittavain rare
|
| partitive
|
tuomittavaa
|
tuomittavia
|
| inessive
|
tuomittavassa
|
tuomittavissa
|
| elative
|
tuomittavasta
|
tuomittavista
|
| illative
|
tuomittavaan
|
tuomittaviin
|
| adessive
|
tuomittavalla
|
tuomittavilla
|
| ablative
|
tuomittavalta
|
tuomittavilta
|
| allative
|
tuomittavalle
|
tuomittaville
|
| essive
|
tuomittavana
|
tuomittavina
|
| translative
|
tuomittavaksi
|
tuomittaviksi
|
| abessive
|
tuomittavatta
|
tuomittavitta
|
| instructive
|
—
|
tuomittavin
|
| comitative
|
— |
tuomittavine
|
| Rare. Only used with substantive adjectives.
|
| first-person singular possessor
|
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
tuomittavani
|
tuomittavani
|
| accusative
|
nom.
|
tuomittavani
|
tuomittavani
|
| gen.
|
tuomittavani
|
| genitive
|
tuomittavani
|
tuomittavieni
tuomittavaini rare
|
| partitive
|
tuomittavaani
|
tuomittaviani
|
| inessive
|
tuomittavassani
|
tuomittavissani
|
| elative
|
tuomittavastani
|
tuomittavistani
|
| illative
|
tuomittavaani
|
tuomittaviini
|
| adessive
|
tuomittavallani
|
tuomittavillani
|
| ablative
|
tuomittavaltani
|
tuomittaviltani
|
| allative
|
tuomittavalleni
|
tuomittavilleni
|
| essive
|
tuomittavanani
|
tuomittavinani
|
| translative
|
tuomittavakseni
|
tuomittavikseni
|
| abessive
|
tuomittavattani
|
tuomittavittani
|
| instructive
|
—
|
—
|
| comitative
|
— |
tuomittavineni
|
| second-person singular possessor
|
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
tuomittavasi
|
tuomittavasi
|
| accusative
|
nom.
|
tuomittavasi
|
tuomittavasi
|
| gen.
|
tuomittavasi
|
| genitive
|
tuomittavasi
|
tuomittaviesi
tuomittavaisi rare
|
| partitive
|
tuomittavaasi
|
tuomittaviasi
|
| inessive
|
tuomittavassasi
|
tuomittavissasi
|
| elative
|
tuomittavastasi
|
tuomittavistasi
|
| illative
|
tuomittavaasi
|
tuomittaviisi
|
| adessive
|
tuomittavallasi
|
tuomittavillasi
|
| ablative
|
tuomittavaltasi
|
tuomittaviltasi
|
| allative
|
tuomittavallesi
|
tuomittavillesi
|
| essive
|
tuomittavanasi
|
tuomittavinasi
|
| translative
|
tuomittavaksesi
|
tuomittaviksesi
|
| abessive
|
tuomittavattasi
|
tuomittavittasi
|
| instructive
|
—
|
—
|
| comitative
|
— |
tuomittavinesi
|
| first-person plural possessor
|
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
tuomittavamme
|
tuomittavamme
|
| accusative
|
nom.
|
tuomittavamme
|
tuomittavamme
|
| gen.
|
tuomittavamme
|
| genitive
|
tuomittavamme
|
tuomittaviemme
tuomittavaimme rare
|
| partitive
|
tuomittavaamme
|
tuomittaviamme
|
| inessive
|
tuomittavassamme
|
tuomittavissamme
|
| elative
|
tuomittavastamme
|
tuomittavistamme
|
| illative
|
tuomittavaamme
|
tuomittaviimme
|
| adessive
|
tuomittavallamme
|
tuomittavillamme
|
| ablative
|
tuomittavaltamme
|
tuomittaviltamme
|
| allative
|
tuomittavallemme
|
tuomittavillemme
|
| essive
|
tuomittavanamme
|
tuomittavinamme
|
| translative
|
tuomittavaksemme
|
tuomittaviksemme
|
| abessive
|
tuomittavattamme
|
tuomittavittamme
|
| instructive
|
—
|
—
|
| comitative
|
— |
tuomittavinemme
|
| second-person plural possessor
|
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
tuomittavanne
|
tuomittavanne
|
| accusative
|
nom.
|
tuomittavanne
|
tuomittavanne
|
| gen.
|
tuomittavanne
|
| genitive
|
tuomittavanne
|
tuomittavienne
tuomittavainne rare
|
| partitive
|
tuomittavaanne
|
tuomittavianne
|
| inessive
|
tuomittavassanne
|
tuomittavissanne
|
| elative
|
tuomittavastanne
|
tuomittavistanne
|
| illative
|
tuomittavaanne
|
tuomittaviinne
|
| adessive
|
tuomittavallanne
|
tuomittavillanne
|
| ablative
|
tuomittavaltanne
|
tuomittaviltanne
|
| allative
|
tuomittavallenne
|
tuomittavillenne
|
| essive
|
tuomittavananne
|
tuomittavinanne
|
| translative
|
tuomittavaksenne
|
tuomittaviksenne
|
| abessive
|
tuomittavattanne
|
tuomittavittanne
|
| instructive
|
—
|
—
|
| comitative
|
— |
tuomittavinenne
|
| third-person possessor
|
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
tuomittavansa
|
tuomittavansa
|
| accusative
|
nom.
|
tuomittavansa
|
tuomittavansa
|
| gen.
|
tuomittavansa
|
| genitive
|
tuomittavansa
|
tuomittaviensa
tuomittavainsa rare
|
| partitive
|
tuomittavaansa
|
tuomittaviaan
tuomittaviansa
|
| inessive
|
tuomittavassaan
tuomittavassansa
|
tuomittavissaan
tuomittavissansa
|
| elative
|
tuomittavastaan
tuomittavastansa
|
tuomittavistaan
tuomittavistansa
|
| illative
|
tuomittavaansa
|
tuomittaviinsa
|
| adessive
|
tuomittavallaan
tuomittavallansa
|
tuomittavillaan
tuomittavillansa
|
| ablative
|
tuomittavaltaan
tuomittavaltansa
|
tuomittaviltaan
tuomittaviltansa
|
| allative
|
tuomittavalleen
tuomittavallensa
|
tuomittavilleen
tuomittavillensa
|
| essive
|
tuomittavanaan
tuomittavanansa
|
tuomittavinaan
tuomittavinansa
|
| translative
|
tuomittavakseen
tuomittavaksensa
|
tuomittavikseen
tuomittaviksensa
|
| abessive
|
tuomittavattaan
tuomittavattansa
|
tuomittavittaan
tuomittavittansa
|
| instructive
|
—
|
—
|
| comitative
|
— |
tuomittavineen
tuomittavinensa
|
|
Derived terms
- tuomittavasti
- tuomittavuus
Participle
tuomittava
- present passive participle of tuomita