| third-person possessor
|
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
tuomittunsa
|
tuomittunsa
|
| accusative
|
nom.
|
tuomittunsa
|
tuomittunsa
|
| gen.
|
tuomittunsa
|
| genitive
|
tuomittunsa
|
tuomittujensa
|
| partitive
|
tuomittuaan tuomittuansa
|
tuomittujaan tuomittujansa
|
| inessive
|
tuomitussaan tuomitussansa
|
tuomituissaan tuomituissansa
|
| elative
|
tuomitustaan tuomitustansa
|
tuomituistaan tuomituistansa
|
| illative
|
tuomittuunsa
|
tuomittuihinsa
|
| adessive
|
tuomitullaan tuomitullansa
|
tuomituillaan tuomituillansa
|
| ablative
|
tuomitultaan tuomitultansa
|
tuomituiltaan tuomituiltansa
|
| allative
|
tuomitulleen tuomitullensa
|
tuomituilleen tuomituillensa
|
| essive
|
tuomittunaan tuomittunansa
|
tuomittuinaan tuomittuinansa
|
| translative
|
tuomitukseen tuomituksensa
|
tuomituikseen tuomituiksensa
|
| abessive
|
tuomituttaan tuomituttansa
|
tuomituittaan tuomituittansa
|
| instructive
|
—
|
—
|
| comitative
|
— |
tuomittuineen tuomittuinensa
|