turhautuminen

Finnish

Etymology

turhautua +‎ -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈturhɑu̯tuminen/, [ˈt̪urhɑ̝u̯ˌt̪umine̞n]
  • Rhymes: -uminen
  • Syllabification(key): tur‧hau‧tu‧mi‧nen
  • Hyphenation(key): tur‧hau‧tu‧mi‧nen

Noun

turhautuminen

  1. verbal noun of turhautua
    1. getting frustrated

Declension

Inflection of turhautuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative turhautuminen turhautumiset
genitive turhautumisen turhautumisten
turhautumisien
partitive turhautumista turhautumisia
illative turhautumiseen turhautumisiin
singular plural
nominative turhautuminen turhautumiset
accusative nom. turhautuminen turhautumiset
gen. turhautumisen
genitive turhautumisen turhautumisten
turhautumisien
partitive turhautumista turhautumisia
inessive turhautumisessa turhautumisissa
elative turhautumisesta turhautumisista
illative turhautumiseen turhautumisiin
adessive turhautumisella turhautumisilla
ablative turhautumiselta turhautumisilta
allative turhautumiselle turhautumisille
essive turhautumisena turhautumisina
translative turhautumiseksi turhautumisiksi
abessive turhautumisetta turhautumisitta
instructive — turhautumisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of turhautuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative turhautumiseni turhautumiseni
accusative nom. turhautumiseni turhautumiseni
gen. turhautumiseni
genitive turhautumiseni turhautumisteni
turhautumisieni
partitive turhautumistani turhautumisiani
inessive turhautumisessani turhautumisissani
elative turhautumisestani turhautumisistani
illative turhautumiseeni turhautumisiini
adessive turhautumisellani turhautumisillani
ablative turhautumiseltani turhautumisiltani
allative turhautumiselleni turhautumisilleni
essive turhautumisenani turhautumisinani
translative turhautumisekseni turhautumisikseni
abessive turhautumisettani turhautumisittani
instructive — —
comitative — turhautumisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative turhautumisesi turhautumisesi
accusative nom. turhautumisesi turhautumisesi
gen. turhautumisesi
genitive turhautumisesi turhautumistesi
turhautumisiesi
partitive turhautumistasi turhautumisiasi
inessive turhautumisessasi turhautumisissasi
elative turhautumisestasi turhautumisistasi
illative turhautumiseesi turhautumisiisi
adessive turhautumisellasi turhautumisillasi
ablative turhautumiseltasi turhautumisiltasi
allative turhautumisellesi turhautumisillesi
essive turhautumisenasi turhautumisinasi
translative turhautumiseksesi turhautumisiksesi
abessive turhautumisettasi turhautumisittasi
instructive — —
comitative — turhautumisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative turhautumisemme turhautumisemme
accusative nom. turhautumisemme turhautumisemme
gen. turhautumisemme
genitive turhautumisemme turhautumistemme
turhautumisiemme
partitive turhautumistamme turhautumisiamme
inessive turhautumisessamme turhautumisissamme
elative turhautumisestamme turhautumisistamme
illative turhautumiseemme turhautumisiimme
adessive turhautumisellamme turhautumisillamme
ablative turhautumiseltamme turhautumisiltamme
allative turhautumisellemme turhautumisillemme
essive turhautumisenamme turhautumisinamme
translative turhautumiseksemme turhautumisiksemme
abessive turhautumisettamme turhautumisittamme
instructive — —
comitative — turhautumisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative turhautumisenne turhautumisenne
accusative nom. turhautumisenne turhautumisenne
gen. turhautumisenne
genitive turhautumisenne turhautumistenne
turhautumisienne
partitive turhautumistanne turhautumisianne
inessive turhautumisessanne turhautumisissanne
elative turhautumisestanne turhautumisistanne
illative turhautumiseenne turhautumisiinne
adessive turhautumisellanne turhautumisillanne
ablative turhautumiseltanne turhautumisiltanne
allative turhautumisellenne turhautumisillenne
essive turhautumisenanne turhautumisinanne
translative turhautumiseksenne turhautumisiksenne
abessive turhautumisettanne turhautumisittanne
instructive — —
comitative — turhautumisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative turhautumisensa turhautumisensa
accusative nom. turhautumisensa turhautumisensa
gen. turhautumisensa
genitive turhautumisensa turhautumistensa
turhautumisiensa
partitive turhautumistaan
turhautumistansa 		turhautumisiaan
turhautumisiansa
inessive turhautumisessaan
turhautumisessansa 		turhautumisissaan
turhautumisissansa
elative turhautumisestaan
turhautumisestansa 		turhautumisistaan
turhautumisistansa
illative turhautumiseensa turhautumisiinsa
adessive turhautumisellaan
turhautumisellansa 		turhautumisillaan
turhautumisillansa
ablative turhautumiseltaan
turhautumiseltansa 		turhautumisiltaan
turhautumisiltansa
allative turhautumiselleen
turhautumisellensa 		turhautumisilleen
turhautumisillensa
essive turhautumisenaan
turhautumisenansa 		turhautumisinaan
turhautumisinansa
translative turhautumisekseen
turhautumiseksensa 		turhautumisikseen
turhautumisiksensa
abessive turhautumisettaan
turhautumisettansa 		turhautumisittaan
turhautumisittansa
instructive — —
comitative — turhautumisineen
turhautumisinensa
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.