turmeltumaton

Finnish

Etymology

turmeltua +‎ -maton

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈturmeltumɑton/, [ˈt̪urme̞l̪ˌt̪umɑ̝t̪o̞n]
  • Rhymes: -umɑton
  • Syllabification(key): tur‧mel‧tu‧ma‧ton
  • Hyphenation(key): tur‧mel‧tu‧ma‧ton

Adjective

turmeltumaton

  1. pristine, uncorrupted
  2. incorruptible

Declension

Inflection of turmeltumaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
nominative turmeltumaton turmeltumattomat
genitive turmeltumattoman turmeltumattomien
partitive turmeltumatonta turmeltumattomia
illative turmeltumattomaan turmeltumattomiin
singular plural
nominative turmeltumaton turmeltumattomat
accusative nom. turmeltumaton turmeltumattomat
gen. turmeltumattoman
genitive turmeltumattoman turmeltumattomien
turmeltumatonten rare
partitive turmeltumatonta turmeltumattomia
inessive turmeltumattomassa turmeltumattomissa
elative turmeltumattomasta turmeltumattomista
illative turmeltumattomaan turmeltumattomiin
adessive turmeltumattomalla turmeltumattomilla
ablative turmeltumattomalta turmeltumattomilta
allative turmeltumattomalle turmeltumattomille
essive turmeltumattomana turmeltumattomina
translative turmeltumattomaksi turmeltumattomiksi
abessive turmeltumattomatta turmeltumattomitta
instructive — turmeltumattomin
comitative — turmeltumattomine
Possessive forms of turmeltumaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative turmeltumattomani turmeltumattomani
accusative nom. turmeltumattomani turmeltumattomani
gen. turmeltumattomani
genitive turmeltumattomani turmeltumattomieni
turmeltumatonteni rare
partitive turmeltumatontani turmeltumattomiani
inessive turmeltumattomassani turmeltumattomissani
elative turmeltumattomastani turmeltumattomistani
illative turmeltumattomaani turmeltumattomiini
adessive turmeltumattomallani turmeltumattomillani
ablative turmeltumattomaltani turmeltumattomiltani
allative turmeltumattomalleni turmeltumattomilleni
essive turmeltumattomanani turmeltumattominani
translative turmeltumattomakseni turmeltumattomikseni
abessive turmeltumattomattani turmeltumattomittani
instructive — —
comitative — turmeltumattomineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative turmeltumattomasi turmeltumattomasi
accusative nom. turmeltumattomasi turmeltumattomasi
gen. turmeltumattomasi
genitive turmeltumattomasi turmeltumattomiesi
turmeltumatontesi rare
partitive turmeltumatontasi turmeltumattomiasi
inessive turmeltumattomassasi turmeltumattomissasi
elative turmeltumattomastasi turmeltumattomistasi
illative turmeltumattomaasi turmeltumattomiisi
adessive turmeltumattomallasi turmeltumattomillasi
ablative turmeltumattomaltasi turmeltumattomiltasi
allative turmeltumattomallesi turmeltumattomillesi
essive turmeltumattomanasi turmeltumattominasi
translative turmeltumattomaksesi turmeltumattomiksesi
abessive turmeltumattomattasi turmeltumattomittasi
instructive — —
comitative — turmeltumattominesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative turmeltumattomamme turmeltumattomamme
accusative nom. turmeltumattomamme turmeltumattomamme
gen. turmeltumattomamme
genitive turmeltumattomamme turmeltumattomiemme
turmeltumatontemme rare
partitive turmeltumatontamme turmeltumattomiamme
inessive turmeltumattomassamme turmeltumattomissamme
elative turmeltumattomastamme turmeltumattomistamme
illative turmeltumattomaamme turmeltumattomiimme
adessive turmeltumattomallamme turmeltumattomillamme
ablative turmeltumattomaltamme turmeltumattomiltamme
allative turmeltumattomallemme turmeltumattomillemme
essive turmeltumattomanamme turmeltumattominamme
translative turmeltumattomaksemme turmeltumattomiksemme
abessive turmeltumattomattamme turmeltumattomittamme
instructive — —
comitative — turmeltumattominemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative turmeltumattomanne turmeltumattomanne
accusative nom. turmeltumattomanne turmeltumattomanne
gen. turmeltumattomanne
genitive turmeltumattomanne turmeltumattomienne
turmeltumatontenne rare
partitive turmeltumatontanne turmeltumattomianne
inessive turmeltumattomassanne turmeltumattomissanne
elative turmeltumattomastanne turmeltumattomistanne
illative turmeltumattomaanne turmeltumattomiinne
adessive turmeltumattomallanne turmeltumattomillanne
ablative turmeltumattomaltanne turmeltumattomiltanne
allative turmeltumattomallenne turmeltumattomillenne
essive turmeltumattomananne turmeltumattominanne
translative turmeltumattomaksenne turmeltumattomiksenne
abessive turmeltumattomattanne turmeltumattomittanne
instructive — —
comitative — turmeltumattominenne
third-person possessor
singular plural
nominative turmeltumattomansa turmeltumattomansa
accusative nom. turmeltumattomansa turmeltumattomansa
gen. turmeltumattomansa
genitive turmeltumattomansa turmeltumattomiensa
turmeltumatontensa rare
partitive turmeltumatontaan
turmeltumatontansa 		turmeltumattomiaan
turmeltumattomiansa
inessive turmeltumattomassaan
turmeltumattomassansa 		turmeltumattomissaan
turmeltumattomissansa
elative turmeltumattomastaan
turmeltumattomastansa 		turmeltumattomistaan
turmeltumattomistansa
illative turmeltumattomaansa turmeltumattomiinsa
adessive turmeltumattomallaan
turmeltumattomallansa 		turmeltumattomillaan
turmeltumattomillansa
ablative turmeltumattomaltaan
turmeltumattomaltansa 		turmeltumattomiltaan
turmeltumattomiltansa
allative turmeltumattomalleen
turmeltumattomallensa 		turmeltumattomilleen
turmeltumattomillensa
essive turmeltumattomanaan
turmeltumattomanansa 		turmeltumattominaan
turmeltumattominansa
translative turmeltumattomakseen
turmeltumattomaksensa 		turmeltumattomikseen
turmeltumattomiksensa
abessive turmeltumattomattaan
turmeltumattomattansa 		turmeltumattomittaan
turmeltumattomittansa
instructive — —
comitative — turmeltumattomineen
turmeltumattominensa

Derived terms

Participle

turmeltumaton

  1. negative participle of turmeltua

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.