turmeltuminen

Finnish

Etymology

turmeltua +‎ -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈturmeltuminen/, [ˈt̪urme̞l̪ˌt̪umine̞n]
  • Rhymes: -uminen
  • Syllabification(key): tur‧mel‧tu‧mi‧nen
  • Hyphenation(key): tur‧mel‧tu‧mi‧nen

Noun

turmeltuminen

  1. verbal noun of turmeltua
    1. being corrupted or spoiled

Declension

Inflection of turmeltuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative turmeltuminen turmeltumiset
genitive turmeltumisen turmeltumisten
turmeltumisien
partitive turmeltumista turmeltumisia
illative turmeltumiseen turmeltumisiin
singular plural
nominative turmeltuminen turmeltumiset
accusative nom. turmeltuminen turmeltumiset
gen. turmeltumisen
genitive turmeltumisen turmeltumisten
turmeltumisien
partitive turmeltumista turmeltumisia
inessive turmeltumisessa turmeltumisissa
elative turmeltumisesta turmeltumisista
illative turmeltumiseen turmeltumisiin
adessive turmeltumisella turmeltumisilla
ablative turmeltumiselta turmeltumisilta
allative turmeltumiselle turmeltumisille
essive turmeltumisena turmeltumisina
translative turmeltumiseksi turmeltumisiksi
abessive turmeltumisetta turmeltumisitta
instructive — turmeltumisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of turmeltuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative turmeltumiseni turmeltumiseni
accusative nom. turmeltumiseni turmeltumiseni
gen. turmeltumiseni
genitive turmeltumiseni turmeltumisteni
turmeltumisieni
partitive turmeltumistani turmeltumisiani
inessive turmeltumisessani turmeltumisissani
elative turmeltumisestani turmeltumisistani
illative turmeltumiseeni turmeltumisiini
adessive turmeltumisellani turmeltumisillani
ablative turmeltumiseltani turmeltumisiltani
allative turmeltumiselleni turmeltumisilleni
essive turmeltumisenani turmeltumisinani
translative turmeltumisekseni turmeltumisikseni
abessive turmeltumisettani turmeltumisittani
instructive — —
comitative — turmeltumisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative turmeltumisesi turmeltumisesi
accusative nom. turmeltumisesi turmeltumisesi
gen. turmeltumisesi
genitive turmeltumisesi turmeltumistesi
turmeltumisiesi
partitive turmeltumistasi turmeltumisiasi
inessive turmeltumisessasi turmeltumisissasi
elative turmeltumisestasi turmeltumisistasi
illative turmeltumiseesi turmeltumisiisi
adessive turmeltumisellasi turmeltumisillasi
ablative turmeltumiseltasi turmeltumisiltasi
allative turmeltumisellesi turmeltumisillesi
essive turmeltumisenasi turmeltumisinasi
translative turmeltumiseksesi turmeltumisiksesi
abessive turmeltumisettasi turmeltumisittasi
instructive — —
comitative — turmeltumisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative turmeltumisemme turmeltumisemme
accusative nom. turmeltumisemme turmeltumisemme
gen. turmeltumisemme
genitive turmeltumisemme turmeltumistemme
turmeltumisiemme
partitive turmeltumistamme turmeltumisiamme
inessive turmeltumisessamme turmeltumisissamme
elative turmeltumisestamme turmeltumisistamme
illative turmeltumiseemme turmeltumisiimme
adessive turmeltumisellamme turmeltumisillamme
ablative turmeltumiseltamme turmeltumisiltamme
allative turmeltumisellemme turmeltumisillemme
essive turmeltumisenamme turmeltumisinamme
translative turmeltumiseksemme turmeltumisiksemme
abessive turmeltumisettamme turmeltumisittamme
instructive — —
comitative — turmeltumisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative turmeltumisenne turmeltumisenne
accusative nom. turmeltumisenne turmeltumisenne
gen. turmeltumisenne
genitive turmeltumisenne turmeltumistenne
turmeltumisienne
partitive turmeltumistanne turmeltumisianne
inessive turmeltumisessanne turmeltumisissanne
elative turmeltumisestanne turmeltumisistanne
illative turmeltumiseenne turmeltumisiinne
adessive turmeltumisellanne turmeltumisillanne
ablative turmeltumiseltanne turmeltumisiltanne
allative turmeltumisellenne turmeltumisillenne
essive turmeltumisenanne turmeltumisinanne
translative turmeltumiseksenne turmeltumisiksenne
abessive turmeltumisettanne turmeltumisittanne
instructive — —
comitative — turmeltumisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative turmeltumisensa turmeltumisensa
accusative nom. turmeltumisensa turmeltumisensa
gen. turmeltumisensa
genitive turmeltumisensa turmeltumistensa
turmeltumisiensa
partitive turmeltumistaan
turmeltumistansa 		turmeltumisiaan
turmeltumisiansa
inessive turmeltumisessaan
turmeltumisessansa 		turmeltumisissaan
turmeltumisissansa
elative turmeltumisestaan
turmeltumisestansa 		turmeltumisistaan
turmeltumisistansa
illative turmeltumiseensa turmeltumisiinsa
adessive turmeltumisellaan
turmeltumisellansa 		turmeltumisillaan
turmeltumisillansa
ablative turmeltumiseltaan
turmeltumiseltansa 		turmeltumisiltaan
turmeltumisiltansa
allative turmeltumiselleen
turmeltumisellensa 		turmeltumisilleen
turmeltumisillensa
essive turmeltumisenaan
turmeltumisenansa 		turmeltumisinaan
turmeltumisinansa
translative turmeltumisekseen
turmeltumiseksensa 		turmeltumisikseen
turmeltumisiksensa
abessive turmeltumisettaan
turmeltumisettansa 		turmeltumisittaan
turmeltumisittansa
instructive — —
comitative — turmeltumisineen
turmeltumisinensa
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.