uhitteleminen

Finnish

Etymology

uhitella +‎ -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈuhitːeleminen/, [ˈuɦit̪̚ˌt̪e̞le̞ˌmine̞n]
  • Rhymes: -inen
  • Syllabification(key): u‧hit‧te‧le‧mi‧nen
  • Hyphenation(key): uhit‧te‧le‧mi‧nen

Noun

uhitteleminen

  1. verbal noun of uhitella
    1. defying, being defiant
    2. threatening

Declension

Inflection of uhitteleminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative uhitteleminen uhittelemiset
genitive uhittelemisen uhittelemisten
uhittelemisien
partitive uhittelemista uhittelemisia
illative uhittelemiseen uhittelemisiin
singular plural
nominative uhitteleminen uhittelemiset
accusative nom. uhitteleminen uhittelemiset
gen. uhittelemisen
genitive uhittelemisen uhittelemisten
uhittelemisien
partitive uhittelemista uhittelemisia
inessive uhittelemisessa uhittelemisissa
elative uhittelemisesta uhittelemisista
illative uhittelemiseen uhittelemisiin
adessive uhittelemisella uhittelemisilla
ablative uhittelemiselta uhittelemisilta
allative uhittelemiselle uhittelemisille
essive uhittelemisena uhittelemisina
translative uhittelemiseksi uhittelemisiksi
abessive uhittelemisetta uhittelemisitta
instructive — uhittelemisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of uhitteleminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative uhittelemiseni uhittelemiseni
accusative nom. uhittelemiseni uhittelemiseni
gen. uhittelemiseni
genitive uhittelemiseni uhittelemisteni
uhittelemisieni
partitive uhittelemistani uhittelemisiani
inessive uhittelemisessani uhittelemisissani
elative uhittelemisestani uhittelemisistani
illative uhittelemiseeni uhittelemisiini
adessive uhittelemisellani uhittelemisillani
ablative uhittelemiseltani uhittelemisiltani
allative uhittelemiselleni uhittelemisilleni
essive uhittelemisenani uhittelemisinani
translative uhittelemisekseni uhittelemisikseni
abessive uhittelemisettani uhittelemisittani
instructive — —
comitative — uhittelemisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative uhittelemisesi uhittelemisesi
accusative nom. uhittelemisesi uhittelemisesi
gen. uhittelemisesi
genitive uhittelemisesi uhittelemistesi
uhittelemisiesi
partitive uhittelemistasi uhittelemisiasi
inessive uhittelemisessasi uhittelemisissasi
elative uhittelemisestasi uhittelemisistasi
illative uhittelemiseesi uhittelemisiisi
adessive uhittelemisellasi uhittelemisillasi
ablative uhittelemiseltasi uhittelemisiltasi
allative uhittelemisellesi uhittelemisillesi
essive uhittelemisenasi uhittelemisinasi
translative uhittelemiseksesi uhittelemisiksesi
abessive uhittelemisettasi uhittelemisittasi
instructive — —
comitative — uhittelemisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative uhittelemisemme uhittelemisemme
accusative nom. uhittelemisemme uhittelemisemme
gen. uhittelemisemme
genitive uhittelemisemme uhittelemistemme
uhittelemisiemme
partitive uhittelemistamme uhittelemisiamme
inessive uhittelemisessamme uhittelemisissamme
elative uhittelemisestamme uhittelemisistamme
illative uhittelemiseemme uhittelemisiimme
adessive uhittelemisellamme uhittelemisillamme
ablative uhittelemiseltamme uhittelemisiltamme
allative uhittelemisellemme uhittelemisillemme
essive uhittelemisenamme uhittelemisinamme
translative uhittelemiseksemme uhittelemisiksemme
abessive uhittelemisettamme uhittelemisittamme
instructive — —
comitative — uhittelemisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative uhittelemisenne uhittelemisenne
accusative nom. uhittelemisenne uhittelemisenne
gen. uhittelemisenne
genitive uhittelemisenne uhittelemistenne
uhittelemisienne
partitive uhittelemistanne uhittelemisianne
inessive uhittelemisessanne uhittelemisissanne
elative uhittelemisestanne uhittelemisistanne
illative uhittelemiseenne uhittelemisiinne
adessive uhittelemisellanne uhittelemisillanne
ablative uhittelemiseltanne uhittelemisiltanne
allative uhittelemisellenne uhittelemisillenne
essive uhittelemisenanne uhittelemisinanne
translative uhittelemiseksenne uhittelemisiksenne
abessive uhittelemisettanne uhittelemisittanne
instructive — —
comitative — uhittelemisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative uhittelemisensa uhittelemisensa
accusative nom. uhittelemisensa uhittelemisensa
gen. uhittelemisensa
genitive uhittelemisensa uhittelemistensa
uhittelemisiensa
partitive uhittelemistaan
uhittelemistansa 		uhittelemisiaan
uhittelemisiansa
inessive uhittelemisessaan
uhittelemisessansa 		uhittelemisissaan
uhittelemisissansa
elative uhittelemisestaan
uhittelemisestansa 		uhittelemisistaan
uhittelemisistansa
illative uhittelemiseensa uhittelemisiinsa
adessive uhittelemisellaan
uhittelemisellansa 		uhittelemisillaan
uhittelemisillansa
ablative uhittelemiseltaan
uhittelemiseltansa 		uhittelemisiltaan
uhittelemisiltansa
allative uhittelemiselleen
uhittelemisellensa 		uhittelemisilleen
uhittelemisillensa
essive uhittelemisenaan
uhittelemisenansa 		uhittelemisinaan
uhittelemisinansa
translative uhittelemisekseen
uhittelemiseksensa 		uhittelemisikseen
uhittelemisiksensa
abessive uhittelemisettaan
uhittelemisettansa 		uhittelemisittaan
uhittelemisittansa
instructive — —
comitative — uhittelemisineen
uhittelemisinensa
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.