ulkopuhelu

Finnish

Etymology

ulko- +‎ puhelu

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈulkoˌpuhelu/, [ˈulko̞ˌpuɦe̞lu]
  • Rhymes: -uhelu
  • Syllabification(key): ul‧ko‧pu‧he‧lu
  • Hyphenation(key): ulko‧puhe‧lu

Noun

ulkopuhelu

  1. (historical) exchange line call

Declension

Inflection of ulkopuhelu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)
nominative ulkopuhelu ulkopuhelut
genitive ulkopuhelun ulkopuhelujen
ulkopuheluiden
ulkopuheluitten
partitive ulkopuhelua ulkopuheluja
ulkopuheluita
illative ulkopuheluun ulkopuheluihin
singular plural
nominative ulkopuhelu ulkopuhelut
accusative nom. ulkopuhelu ulkopuhelut
gen. ulkopuhelun
genitive ulkopuhelun ulkopuhelujen
ulkopuheluiden
ulkopuheluitten
partitive ulkopuhelua ulkopuheluja
ulkopuheluita
inessive ulkopuhelussa ulkopuheluissa
elative ulkopuhelusta ulkopuheluista
illative ulkopuheluun ulkopuheluihin
adessive ulkopuhelulla ulkopuheluilla
ablative ulkopuhelulta ulkopuheluilta
allative ulkopuhelulle ulkopuheluille
essive ulkopuheluna ulkopuheluina
translative ulkopuheluksi ulkopuheluiksi
abessive ulkopuhelutta ulkopuheluitta
instructive — ulkopuheluin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of ulkopuhelu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative ulkopuheluni ulkopuheluni
accusative nom. ulkopuheluni ulkopuheluni
gen. ulkopuheluni
genitive ulkopuheluni ulkopuhelujeni
ulkopuheluideni
ulkopuheluitteni
partitive ulkopuheluani ulkopuhelujani
ulkopuheluitani
inessive ulkopuhelussani ulkopuheluissani
elative ulkopuhelustani ulkopuheluistani
illative ulkopuheluuni ulkopuheluihini
adessive ulkopuhelullani ulkopuheluillani
ablative ulkopuhelultani ulkopuheluiltani
allative ulkopuhelulleni ulkopuheluilleni
essive ulkopuhelunani ulkopuheluinani
translative ulkopuhelukseni ulkopuheluikseni
abessive ulkopuheluttani ulkopuheluittani
instructive — —
comitative — ulkopuheluineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative ulkopuhelusi ulkopuhelusi
accusative nom. ulkopuhelusi ulkopuhelusi
gen. ulkopuhelusi
genitive ulkopuhelusi ulkopuhelujesi
ulkopuheluidesi
ulkopuheluittesi
partitive ulkopuheluasi ulkopuhelujasi
ulkopuheluitasi
inessive ulkopuhelussasi ulkopuheluissasi
elative ulkopuhelustasi ulkopuheluistasi
illative ulkopuheluusi ulkopuheluihisi
adessive ulkopuhelullasi ulkopuheluillasi
ablative ulkopuhelultasi ulkopuheluiltasi
allative ulkopuhelullesi ulkopuheluillesi
essive ulkopuhelunasi ulkopuheluinasi
translative ulkopuheluksesi ulkopuheluiksesi
abessive ulkopuheluttasi ulkopuheluittasi
instructive — —
comitative — ulkopuheluinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative ulkopuhelumme ulkopuhelumme
accusative nom. ulkopuhelumme ulkopuhelumme
gen. ulkopuhelumme
genitive ulkopuhelumme ulkopuhelujemme
ulkopuheluidemme
ulkopuheluittemme
partitive ulkopuheluamme ulkopuhelujamme
ulkopuheluitamme
inessive ulkopuhelussamme ulkopuheluissamme
elative ulkopuhelustamme ulkopuheluistamme
illative ulkopuheluumme ulkopuheluihimme
adessive ulkopuhelullamme ulkopuheluillamme
ablative ulkopuhelultamme ulkopuheluiltamme
allative ulkopuhelullemme ulkopuheluillemme
essive ulkopuhelunamme ulkopuheluinamme
translative ulkopuheluksemme ulkopuheluiksemme
abessive ulkopuheluttamme ulkopuheluittamme
instructive — —
comitative — ulkopuheluinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative ulkopuhelunne ulkopuhelunne
accusative nom. ulkopuhelunne ulkopuhelunne
gen. ulkopuhelunne
genitive ulkopuhelunne ulkopuhelujenne
ulkopuheluidenne
ulkopuheluittenne
partitive ulkopuheluanne ulkopuhelujanne
ulkopuheluitanne
inessive ulkopuhelussanne ulkopuheluissanne
elative ulkopuhelustanne ulkopuheluistanne
illative ulkopuheluunne ulkopuheluihinne
adessive ulkopuhelullanne ulkopuheluillanne
ablative ulkopuhelultanne ulkopuheluiltanne
allative ulkopuhelullenne ulkopuheluillenne
essive ulkopuhelunanne ulkopuheluinanne
translative ulkopuheluksenne ulkopuheluiksenne
abessive ulkopuheluttanne ulkopuheluittanne
instructive — —
comitative — ulkopuheluinenne
third-person possessor
singular plural
nominative ulkopuhelunsa ulkopuhelunsa
accusative nom. ulkopuhelunsa ulkopuhelunsa
gen. ulkopuhelunsa
genitive ulkopuhelunsa ulkopuhelujensa
ulkopuheluidensa
ulkopuheluittensa
partitive ulkopuheluaan
ulkopuheluansa 		ulkopuhelujaan
ulkopuheluitaan
ulkopuhelujansa
ulkopuheluitansa
inessive ulkopuhelussaan
ulkopuhelussansa 		ulkopuheluissaan
ulkopuheluissansa
elative ulkopuhelustaan
ulkopuhelustansa 		ulkopuheluistaan
ulkopuheluistansa
illative ulkopuheluunsa ulkopuheluihinsa
adessive ulkopuhelullaan
ulkopuhelullansa 		ulkopuheluillaan
ulkopuheluillansa
ablative ulkopuhelultaan
ulkopuhelultansa 		ulkopuheluiltaan
ulkopuheluiltansa
allative ulkopuhelulleen
ulkopuhelullensa 		ulkopuheluilleen
ulkopuheluillensa
essive ulkopuhelunaan
ulkopuhelunansa 		ulkopuheluinaan
ulkopuheluinansa
translative ulkopuhelukseen
ulkopuheluksensa 		ulkopuheluikseen
ulkopuheluiksensa
abessive ulkopuheluttaan
ulkopuheluttansa 		ulkopuheluittaan
ulkopuheluittansa
instructive — —
comitative — ulkopuheluineen
ulkopuheluinensa

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.