uudentyyppinen

Finnish

Etymology

uuden +‎ tyyppinen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈuːdenˌtyːpːinen/, [ˈuːde̞n̪ˌt̪yːpːine̞n]
  • Rhymes: -yːpːinen
  • Syllabification(key): uu‧den‧tyyp‧pi‧nen
  • Hyphenation(key): uuden‧tyyppi‧nen

Adjective

uudentyyppinen

  1. of a new type or design

Declension

Inflection of uudentyyppinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative uudentyyppinen uudentyyppiset
genitive uudentyyppisen uudentyyppisten
uudentyyppisien
partitive uudentyyppistä uudentyyppisiä
illative uudentyyppiseen uudentyyppisiin
singular plural
nominative uudentyyppinen uudentyyppiset
accusative nom. uudentyyppinen uudentyyppiset
gen. uudentyyppisen
genitive uudentyyppisen uudentyyppisten
uudentyyppisien
partitive uudentyyppistä uudentyyppisiä
inessive uudentyyppisessä uudentyyppisissä
elative uudentyyppisestä uudentyyppisistä
illative uudentyyppiseen uudentyyppisiin
adessive uudentyyppisellä uudentyyppisillä
ablative uudentyyppiseltä uudentyyppisiltä
allative uudentyyppiselle uudentyyppisille
essive uudentyyppisenä uudentyyppisinä
translative uudentyyppiseksi uudentyyppisiksi
abessive uudentyyppisettä uudentyyppisittä
instructive — uudentyyppisin
comitative — uudentyyppisine
Possessive forms of uudentyyppinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative uudentyyppiseni uudentyyppiseni
accusative nom. uudentyyppiseni uudentyyppiseni
gen. uudentyyppiseni
genitive uudentyyppiseni uudentyyppisteni
uudentyyppisieni
partitive uudentyyppistäni uudentyyppisiäni
inessive uudentyyppisessäni uudentyyppisissäni
elative uudentyyppisestäni uudentyyppisistäni
illative uudentyyppiseeni uudentyyppisiini
adessive uudentyyppiselläni uudentyyppisilläni
ablative uudentyyppiseltäni uudentyyppisiltäni
allative uudentyyppiselleni uudentyyppisilleni
essive uudentyyppisenäni uudentyyppisinäni
translative uudentyyppisekseni uudentyyppisikseni
abessive uudentyyppisettäni uudentyyppisittäni
instructive — —
comitative — uudentyyppisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative uudentyyppisesi uudentyyppisesi
accusative nom. uudentyyppisesi uudentyyppisesi
gen. uudentyyppisesi
genitive uudentyyppisesi uudentyyppistesi
uudentyyppisiesi
partitive uudentyyppistäsi uudentyyppisiäsi
inessive uudentyyppisessäsi uudentyyppisissäsi
elative uudentyyppisestäsi uudentyyppisistäsi
illative uudentyyppiseesi uudentyyppisiisi
adessive uudentyyppiselläsi uudentyyppisilläsi
ablative uudentyyppiseltäsi uudentyyppisiltäsi
allative uudentyyppisellesi uudentyyppisillesi
essive uudentyyppisenäsi uudentyyppisinäsi
translative uudentyyppiseksesi uudentyyppisiksesi
abessive uudentyyppisettäsi uudentyyppisittäsi
instructive — —
comitative — uudentyyppisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative uudentyyppisemme uudentyyppisemme
accusative nom. uudentyyppisemme uudentyyppisemme
gen. uudentyyppisemme
genitive uudentyyppisemme uudentyyppistemme
uudentyyppisiemme
partitive uudentyyppistämme uudentyyppisiämme
inessive uudentyyppisessämme uudentyyppisissämme
elative uudentyyppisestämme uudentyyppisistämme
illative uudentyyppiseemme uudentyyppisiimme
adessive uudentyyppisellämme uudentyyppisillämme
ablative uudentyyppiseltämme uudentyyppisiltämme
allative uudentyyppisellemme uudentyyppisillemme
essive uudentyyppisenämme uudentyyppisinämme
translative uudentyyppiseksemme uudentyyppisiksemme
abessive uudentyyppisettämme uudentyyppisittämme
instructive — —
comitative — uudentyyppisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative uudentyyppisenne uudentyyppisenne
accusative nom. uudentyyppisenne uudentyyppisenne
gen. uudentyyppisenne
genitive uudentyyppisenne uudentyyppistenne
uudentyyppisienne
partitive uudentyyppistänne uudentyyppisiänne
inessive uudentyyppisessänne uudentyyppisissänne
elative uudentyyppisestänne uudentyyppisistänne
illative uudentyyppiseenne uudentyyppisiinne
adessive uudentyyppisellänne uudentyyppisillänne
ablative uudentyyppiseltänne uudentyyppisiltänne
allative uudentyyppisellenne uudentyyppisillenne
essive uudentyyppisenänne uudentyyppisinänne
translative uudentyyppiseksenne uudentyyppisiksenne
abessive uudentyyppisettänne uudentyyppisittänne
instructive — —
comitative — uudentyyppisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative uudentyyppisensä uudentyyppisensä
accusative nom. uudentyyppisensä uudentyyppisensä
gen. uudentyyppisensä
genitive uudentyyppisensä uudentyyppistensä
uudentyyppisiensä
partitive uudentyyppistään
uudentyyppistänsä 		uudentyyppisiään
uudentyyppisiänsä
inessive uudentyyppisessään
uudentyyppisessänsä 		uudentyyppisissään
uudentyyppisissänsä
elative uudentyyppisestään
uudentyyppisestänsä 		uudentyyppisistään
uudentyyppisistänsä
illative uudentyyppiseensä uudentyyppisiinsä
adessive uudentyyppisellään
uudentyyppisellänsä 		uudentyyppisillään
uudentyyppisillänsä
ablative uudentyyppiseltään
uudentyyppiseltänsä 		uudentyyppisiltään
uudentyyppisiltänsä
allative uudentyyppiselleen
uudentyyppisellensä 		uudentyyppisilleen
uudentyyppisillensä
essive uudentyyppisenään
uudentyyppisenänsä 		uudentyyppisinään
uudentyyppisinänsä
translative uudentyyppisekseen
uudentyyppiseksensä 		uudentyyppisikseen
uudentyyppisiksensä
abessive uudentyyppisettään
uudentyyppisettänsä 		uudentyyppisittään
uudentyyppisittänsä
instructive — —
comitative — uudentyyppisineen
uudentyyppisinensä

Derived terms

  • uudentyyppisesti

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.