uudistumaton

Finnish

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈuːdistumɑton/, [ˈuːdis̠ˌtumɑ̝t̪o̞n]
  • Rhymes: -umɑton
  • Syllabification(key): uu‧dis‧tu‧ma‧ton
  • Hyphenation(key): uu‧dis‧tu‧ma‧ton

Adjective

uudistumaton

  1. nonrenewable

Declension

Inflection of uudistumaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
nominative uudistumaton uudistumattomat
genitive uudistumattoman uudistumattomien
partitive uudistumatonta uudistumattomia
illative uudistumattomaan uudistumattomiin
singular plural
nominative uudistumaton uudistumattomat
accusative nom. uudistumaton uudistumattomat
gen. uudistumattoman
genitive uudistumattoman uudistumattomien
uudistumatonten rare
partitive uudistumatonta uudistumattomia
inessive uudistumattomassa uudistumattomissa
elative uudistumattomasta uudistumattomista
illative uudistumattomaan uudistumattomiin
adessive uudistumattomalla uudistumattomilla
ablative uudistumattomalta uudistumattomilta
allative uudistumattomalle uudistumattomille
essive uudistumattomana uudistumattomina
translative uudistumattomaksi uudistumattomiksi
abessive uudistumattomatta uudistumattomitta
instructive — uudistumattomin
comitative — uudistumattomine
Possessive forms of uudistumaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative uudistumattomani uudistumattomani
accusative nom. uudistumattomani uudistumattomani
gen. uudistumattomani
genitive uudistumattomani uudistumattomieni
uudistumatonteni rare
partitive uudistumatontani uudistumattomiani
inessive uudistumattomassani uudistumattomissani
elative uudistumattomastani uudistumattomistani
illative uudistumattomaani uudistumattomiini
adessive uudistumattomallani uudistumattomillani
ablative uudistumattomaltani uudistumattomiltani
allative uudistumattomalleni uudistumattomilleni
essive uudistumattomanani uudistumattominani
translative uudistumattomakseni uudistumattomikseni
abessive uudistumattomattani uudistumattomittani
instructive — —
comitative — uudistumattomineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative uudistumattomasi uudistumattomasi
accusative nom. uudistumattomasi uudistumattomasi
gen. uudistumattomasi
genitive uudistumattomasi uudistumattomiesi
uudistumatontesi rare
partitive uudistumatontasi uudistumattomiasi
inessive uudistumattomassasi uudistumattomissasi
elative uudistumattomastasi uudistumattomistasi
illative uudistumattomaasi uudistumattomiisi
adessive uudistumattomallasi uudistumattomillasi
ablative uudistumattomaltasi uudistumattomiltasi
allative uudistumattomallesi uudistumattomillesi
essive uudistumattomanasi uudistumattominasi
translative uudistumattomaksesi uudistumattomiksesi
abessive uudistumattomattasi uudistumattomittasi
instructive — —
comitative — uudistumattominesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative uudistumattomamme uudistumattomamme
accusative nom. uudistumattomamme uudistumattomamme
gen. uudistumattomamme
genitive uudistumattomamme uudistumattomiemme
uudistumatontemme rare
partitive uudistumatontamme uudistumattomiamme
inessive uudistumattomassamme uudistumattomissamme
elative uudistumattomastamme uudistumattomistamme
illative uudistumattomaamme uudistumattomiimme
adessive uudistumattomallamme uudistumattomillamme
ablative uudistumattomaltamme uudistumattomiltamme
allative uudistumattomallemme uudistumattomillemme
essive uudistumattomanamme uudistumattominamme
translative uudistumattomaksemme uudistumattomiksemme
abessive uudistumattomattamme uudistumattomittamme
instructive — —
comitative — uudistumattominemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative uudistumattomanne uudistumattomanne
accusative nom. uudistumattomanne uudistumattomanne
gen. uudistumattomanne
genitive uudistumattomanne uudistumattomienne
uudistumatontenne rare
partitive uudistumatontanne uudistumattomianne
inessive uudistumattomassanne uudistumattomissanne
elative uudistumattomastanne uudistumattomistanne
illative uudistumattomaanne uudistumattomiinne
adessive uudistumattomallanne uudistumattomillanne
ablative uudistumattomaltanne uudistumattomiltanne
allative uudistumattomallenne uudistumattomillenne
essive uudistumattomananne uudistumattominanne
translative uudistumattomaksenne uudistumattomiksenne
abessive uudistumattomattanne uudistumattomittanne
instructive — —
comitative — uudistumattominenne
third-person possessor
singular plural
nominative uudistumattomansa uudistumattomansa
accusative nom. uudistumattomansa uudistumattomansa
gen. uudistumattomansa
genitive uudistumattomansa uudistumattomiensa
uudistumatontensa rare
partitive uudistumatontaan
uudistumatontansa 		uudistumattomiaan
uudistumattomiansa
inessive uudistumattomassaan
uudistumattomassansa 		uudistumattomissaan
uudistumattomissansa
elative uudistumattomastaan
uudistumattomastansa 		uudistumattomistaan
uudistumattomistansa
illative uudistumattomaansa uudistumattomiinsa
adessive uudistumattomallaan
uudistumattomallansa 		uudistumattomillaan
uudistumattomillansa
ablative uudistumattomaltaan
uudistumattomaltansa 		uudistumattomiltaan
uudistumattomiltansa
allative uudistumattomalleen
uudistumattomallensa 		uudistumattomilleen
uudistumattomillensa
essive uudistumattomanaan
uudistumattomanansa 		uudistumattominaan
uudistumattominansa
translative uudistumattomakseen
uudistumattomaksensa 		uudistumattomikseen
uudistumattomiksensa
abessive uudistumattomattaan
uudistumattomattansa 		uudistumattomittaan
uudistumattomittansa
instructive — —
comitative — uudistumattomineen
uudistumattominensa

Derived terms

  • uudistumattomuus

Participle

uudistumaton

  1. negative participle of uudistua

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.