väistin

Finnish

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈʋæi̯stin/, [ˈʋæi̯s̠tin]
  • Rhymes: -æistin
  • Syllabification(key): väis‧tin
  • Hyphenation(key): väis‧tin

Etymology 1

väistää +‎ -in

Noun

väistin

  1. crossguard
Declension
Inflection of väistin (Kotus type 33/kytkin, no gradation)
nominative väistin väistimet
genitive väistimen väistimien
väistinten
partitive väistintä väistimiä
illative väistimeen väistimiin
singular plural
nominative väistin väistimet
accusative nom. väistin väistimet
gen. väistimen
genitive väistimen väistimien
väistinten
partitive väistintä väistimiä
inessive väistimessä väistimissä
elative väistimestä väistimistä
illative väistimeen väistimiin
adessive väistimellä väistimillä
ablative väistimeltä väistimiltä
allative väistimelle väistimille
essive väistimenä väistiminä
translative väistimeksi väistimiksi
abessive väistimettä väistimittä
instructive — väistimin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of väistin (Kotus type 33/kytkin, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative väistimeni väistimeni
accusative nom. väistimeni väistimeni
gen. väistimeni
genitive väistimeni väistimieni
väistinteni
partitive väistintäni väistimiäni
inessive väistimessäni väistimissäni
elative väistimestäni väistimistäni
illative väistimeeni väistimiini
adessive väistimelläni väistimilläni
ablative väistimeltäni väistimiltäni
allative väistimelleni väistimilleni
essive väistimenäni väistiminäni
translative väistimekseni väistimikseni
abessive väistimettäni väistimittäni
instructive — —
comitative — väistimineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative väistimesi väistimesi
accusative nom. väistimesi väistimesi
gen. väistimesi
genitive väistimesi väistimiesi
väistintesi
partitive väistintäsi väistimiäsi
inessive väistimessäsi väistimissäsi
elative väistimestäsi väistimistäsi
illative väistimeesi väistimiisi
adessive väistimelläsi väistimilläsi
ablative väistimeltäsi väistimiltäsi
allative väistimellesi väistimillesi
essive väistimenäsi väistiminäsi
translative väistimeksesi väistimiksesi
abessive väistimettäsi väistimittäsi
instructive — —
comitative — väistiminesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative väistimemme väistimemme
accusative nom. väistimemme väistimemme
gen. väistimemme
genitive väistimemme väistimiemme
väistintemme
partitive väistintämme väistimiämme
inessive väistimessämme väistimissämme
elative väistimestämme väistimistämme
illative väistimeemme väistimiimme
adessive väistimellämme väistimillämme
ablative väistimeltämme väistimiltämme
allative väistimellemme väistimillemme
essive väistimenämme väistiminämme
translative väistimeksemme väistimiksemme
abessive väistimettämme väistimittämme
instructive — —
comitative — väistiminemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative väistimenne väistimenne
accusative nom. väistimenne väistimenne
gen. väistimenne
genitive väistimenne väistimienne
väistintenne
partitive väistintänne väistimiänne
inessive väistimessänne väistimissänne
elative väistimestänne väistimistänne
illative väistimeenne väistimiinne
adessive väistimellänne väistimillänne
ablative väistimeltänne väistimiltänne
allative väistimellenne väistimillenne
essive väistimenänne väistiminänne
translative väistimeksenne väistimiksenne
abessive väistimettänne väistimittänne
instructive — —
comitative — väistiminenne
third-person possessor
singular plural
nominative väistimensä väistimensä
accusative nom. väistimensä väistimensä
gen. väistimensä
genitive väistimensä väistimiensä
väistintensä
partitive väistintään
väistintänsä 		väistimiään
väistimiänsä
inessive väistimessään
väistimessänsä 		väistimissään
väistimissänsä
elative väistimestään
väistimestänsä 		väistimistään
väistimistänsä
illative väistimeensä väistimiinsä
adessive väistimellään
väistimellänsä 		väistimillään
väistimillänsä
ablative väistimeltään
väistimeltänsä 		väistimiltään
väistimiltänsä
allative väistimelleen
väistimellensä 		väistimilleen
väistimillensä
essive väistimenään
väistimenänsä 		väistiminään
väistiminänsä
translative väistimekseen
väistimeksensä 		väistimikseen
väistimiksensä
abessive väistimettään
väistimettänsä 		väistimittään
väistimittänsä
instructive — —
comitative — väistimineen
väistiminensä

Further reading

Etymology 2

Verb

väistin

  1. first-person singular past indicative of väistää

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.