väkevöite

Finnish

Etymology

väkevöittää +‎ -e

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈʋækeʋøi̯teˣ/, [ˈʋæk̟e̞ˌʋø̞i̯t̪e̞(ʔ)]
  • Rhymes: -øite
  • Syllabification(key): vä‧ke‧vöi‧te
  • Hyphenation(key): vä‧ke‧vöi‧te

Noun

väkevöite

  1. (especially chemistry) concentrate (substance that is in a condensed form)
    Synonyms: tiiviste, konsentraatti

Declension

Inflection of väkevöite (Kotus type 48*C/hame, tt-t gradation)
nominative väkevöite väkevöitteet
genitive väkevöitteen väkevöitteiden
väkevöitteitten
partitive väkevöitettä väkevöitteitä
illative väkevöitteeseen väkevöitteisiin
väkevöitteihin
singular plural
nominative väkevöite väkevöitteet
accusative nom. väkevöite väkevöitteet
gen. väkevöitteen
genitive väkevöitteen väkevöitteiden
väkevöitteitten
partitive väkevöitettä väkevöitteitä
inessive väkevöitteessä väkevöitteissä
elative väkevöitteestä väkevöitteistä
illative väkevöitteeseen väkevöitteisiin
väkevöitteihin
adessive väkevöitteellä väkevöitteillä
ablative väkevöitteeltä väkevöitteiltä
allative väkevöitteelle väkevöitteille
essive väkevöitteenä väkevöitteinä
translative väkevöitteeksi väkevöitteiksi
abessive väkevöitteettä väkevöitteittä
instructive — väkevöittein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of väkevöite (Kotus type 48*C/hame, tt-t gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative väkevöitteeni väkevöitteeni
accusative nom. väkevöitteeni väkevöitteeni
gen. väkevöitteeni
genitive väkevöitteeni väkevöitteideni
väkevöitteitteni
partitive väkevöitettäni väkevöitteitäni
inessive väkevöitteessäni väkevöitteissäni
elative väkevöitteestäni väkevöitteistäni
illative väkevöitteeseeni väkevöitteisiini
väkevöitteihini
adessive väkevöitteelläni väkevöitteilläni
ablative väkevöitteeltäni väkevöitteiltäni
allative väkevöitteelleni väkevöitteilleni
essive väkevöitteenäni väkevöitteinäni
translative väkevöitteekseni väkevöitteikseni
abessive väkevöitteettäni väkevöitteittäni
instructive — —
comitative — väkevöitteineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative väkevöitteesi väkevöitteesi
accusative nom. väkevöitteesi väkevöitteesi
gen. väkevöitteesi
genitive väkevöitteesi väkevöitteidesi
väkevöitteittesi
partitive väkevöitettäsi väkevöitteitäsi
inessive väkevöitteessäsi väkevöitteissäsi
elative väkevöitteestäsi väkevöitteistäsi
illative väkevöitteeseesi väkevöitteisiisi
väkevöitteihisi
adessive väkevöitteelläsi väkevöitteilläsi
ablative väkevöitteeltäsi väkevöitteiltäsi
allative väkevöitteellesi väkevöitteillesi
essive väkevöitteenäsi väkevöitteinäsi
translative väkevöitteeksesi väkevöitteiksesi
abessive väkevöitteettäsi väkevöitteittäsi
instructive — —
comitative — väkevöitteinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative väkevöitteemme väkevöitteemme
accusative nom. väkevöitteemme väkevöitteemme
gen. väkevöitteemme
genitive väkevöitteemme väkevöitteidemme
väkevöitteittemme
partitive väkevöitettämme väkevöitteitämme
inessive väkevöitteessämme väkevöitteissämme
elative väkevöitteestämme väkevöitteistämme
illative väkevöitteeseemme väkevöitteisiimme
väkevöitteihimme
adessive väkevöitteellämme väkevöitteillämme
ablative väkevöitteeltämme väkevöitteiltämme
allative väkevöitteellemme väkevöitteillemme
essive väkevöitteenämme väkevöitteinämme
translative väkevöitteeksemme väkevöitteiksemme
abessive väkevöitteettämme väkevöitteittämme
instructive — —
comitative — väkevöitteinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative väkevöitteenne väkevöitteenne
accusative nom. väkevöitteenne väkevöitteenne
gen. väkevöitteenne
genitive väkevöitteenne väkevöitteidenne
väkevöitteittenne
partitive väkevöitettänne väkevöitteitänne
inessive väkevöitteessänne väkevöitteissänne
elative väkevöitteestänne väkevöitteistänne
illative väkevöitteeseenne väkevöitteisiinne
väkevöitteihinne
adessive väkevöitteellänne väkevöitteillänne
ablative väkevöitteeltänne väkevöitteiltänne
allative väkevöitteellenne väkevöitteillenne
essive väkevöitteenänne väkevöitteinänne
translative väkevöitteeksenne väkevöitteiksenne
abessive väkevöitteettänne väkevöitteittänne
instructive — —
comitative — väkevöitteinenne
third-person possessor
singular plural
nominative väkevöitteensä väkevöitteensä
accusative nom. väkevöitteensä väkevöitteensä
gen. väkevöitteensä
genitive väkevöitteensä väkevöitteidensä
väkevöitteittensä
partitive väkevöitettään
väkevöitettänsä 		väkevöitteitään
väkevöitteitänsä
inessive väkevöitteessään
väkevöitteessänsä 		väkevöitteissään
väkevöitteissänsä
elative väkevöitteestään
väkevöitteestänsä 		väkevöitteistään
väkevöitteistänsä
illative väkevöitteeseensä väkevöitteisiinsä
väkevöitteihinsä
adessive väkevöitteellään
väkevöitteellänsä 		väkevöitteillään
väkevöitteillänsä
ablative väkevöitteeltään
väkevöitteeltänsä 		väkevöitteiltään
väkevöitteiltänsä
allative väkevöitteelleen
väkevöitteellensä 		väkevöitteilleen
väkevöitteillensä
essive väkevöitteenään
väkevöitteenänsä 		väkevöitteinään
väkevöitteinänsä
translative väkevöitteekseen
väkevöitteeksensä 		väkevöitteikseen
väkevöitteiksensä
abessive väkevöitteettään
väkevöitteettänsä 		väkevöitteittään
väkevöitteittänsä
instructive — —
comitative — väkevöitteineen
väkevöitteinensä

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.