väsähtäminen

Finnish

Etymology

väsähtää +‎ -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈʋæsæhtæminen/, [ˈʋæs̠æhˌt̪æmine̞n]
  • Rhymes: -æminen
  • Syllabification(key): vä‧säh‧tä‧mi‧nen
  • Hyphenation(key): vä‧säh‧tä‧mi‧nen

Noun

väsähtäminen

  1. verbal noun of väsähtää
    1. running out of steam (suddenly becoming tired)

Declension

Inflection of väsähtäminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative väsähtäminen väsähtämiset
genitive väsähtämisen väsähtämisten
väsähtämisien
partitive väsähtämistä väsähtämisiä
illative väsähtämiseen väsähtämisiin
singular plural
nominative väsähtäminen väsähtämiset
accusative nom. väsähtäminen väsähtämiset
gen. väsähtämisen
genitive väsähtämisen väsähtämisten
väsähtämisien
partitive väsähtämistä väsähtämisiä
inessive väsähtämisessä väsähtämisissä
elative väsähtämisestä väsähtämisistä
illative väsähtämiseen väsähtämisiin
adessive väsähtämisellä väsähtämisillä
ablative väsähtämiseltä väsähtämisiltä
allative väsähtämiselle väsähtämisille
essive väsähtämisenä väsähtämisinä
translative väsähtämiseksi väsähtämisiksi
abessive väsähtämisettä väsähtämisittä
instructive — väsähtämisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of väsähtäminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative väsähtämiseni väsähtämiseni
accusative nom. väsähtämiseni väsähtämiseni
gen. väsähtämiseni
genitive väsähtämiseni väsähtämisteni
väsähtämisieni
partitive väsähtämistäni väsähtämisiäni
inessive väsähtämisessäni väsähtämisissäni
elative väsähtämisestäni väsähtämisistäni
illative väsähtämiseeni väsähtämisiini
adessive väsähtämiselläni väsähtämisilläni
ablative väsähtämiseltäni väsähtämisiltäni
allative väsähtämiselleni väsähtämisilleni
essive väsähtämisenäni väsähtämisinäni
translative väsähtämisekseni väsähtämisikseni
abessive väsähtämisettäni väsähtämisittäni
instructive — —
comitative — väsähtämisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative väsähtämisesi väsähtämisesi
accusative nom. väsähtämisesi väsähtämisesi
gen. väsähtämisesi
genitive väsähtämisesi väsähtämistesi
väsähtämisiesi
partitive väsähtämistäsi väsähtämisiäsi
inessive väsähtämisessäsi väsähtämisissäsi
elative väsähtämisestäsi väsähtämisistäsi
illative väsähtämiseesi väsähtämisiisi
adessive väsähtämiselläsi väsähtämisilläsi
ablative väsähtämiseltäsi väsähtämisiltäsi
allative väsähtämisellesi väsähtämisillesi
essive väsähtämisenäsi väsähtämisinäsi
translative väsähtämiseksesi väsähtämisiksesi
abessive väsähtämisettäsi väsähtämisittäsi
instructive — —
comitative — väsähtämisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative väsähtämisemme väsähtämisemme
accusative nom. väsähtämisemme väsähtämisemme
gen. väsähtämisemme
genitive väsähtämisemme väsähtämistemme
väsähtämisiemme
partitive väsähtämistämme väsähtämisiämme
inessive väsähtämisessämme väsähtämisissämme
elative väsähtämisestämme väsähtämisistämme
illative väsähtämiseemme väsähtämisiimme
adessive väsähtämisellämme väsähtämisillämme
ablative väsähtämiseltämme väsähtämisiltämme
allative väsähtämisellemme väsähtämisillemme
essive väsähtämisenämme väsähtämisinämme
translative väsähtämiseksemme väsähtämisiksemme
abessive väsähtämisettämme väsähtämisittämme
instructive — —
comitative — väsähtämisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative väsähtämisenne väsähtämisenne
accusative nom. väsähtämisenne väsähtämisenne
gen. väsähtämisenne
genitive väsähtämisenne väsähtämistenne
väsähtämisienne
partitive väsähtämistänne väsähtämisiänne
inessive väsähtämisessänne väsähtämisissänne
elative väsähtämisestänne väsähtämisistänne
illative väsähtämiseenne väsähtämisiinne
adessive väsähtämisellänne väsähtämisillänne
ablative väsähtämiseltänne väsähtämisiltänne
allative väsähtämisellenne väsähtämisillenne
essive väsähtämisenänne väsähtämisinänne
translative väsähtämiseksenne väsähtämisiksenne
abessive väsähtämisettänne väsähtämisittänne
instructive — —
comitative — väsähtämisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative väsähtämisensä väsähtämisensä
accusative nom. väsähtämisensä väsähtämisensä
gen. väsähtämisensä
genitive väsähtämisensä väsähtämistensä
väsähtämisiensä
partitive väsähtämistään
väsähtämistänsä 		väsähtämisiään
väsähtämisiänsä
inessive väsähtämisessään
väsähtämisessänsä 		väsähtämisissään
väsähtämisissänsä
elative väsähtämisestään
väsähtämisestänsä 		väsähtämisistään
väsähtämisistänsä
illative väsähtämiseensä väsähtämisiinsä
adessive väsähtämisellään
väsähtämisellänsä 		väsähtämisillään
väsähtämisillänsä
ablative väsähtämiseltään
väsähtämiseltänsä 		väsähtämisiltään
väsähtämisiltänsä
allative väsähtämiselleen
väsähtämisellensä 		väsähtämisilleen
väsähtämisillensä
essive väsähtämisenään
väsähtämisenänsä 		väsähtämisinään
väsähtämisinänsä
translative väsähtämisekseen
väsähtämiseksensä 		väsähtämisikseen
väsähtämisiksensä
abessive väsähtämisettään
väsähtämisettänsä 		väsähtämisittään
väsähtämisittänsä
instructive — —
comitative — väsähtämisineen
väsähtämisinensä

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.