vahveta

Finnish

Etymology

From vahva +‎ -eta.

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈʋɑhʋetɑˣ/, [ˈʋɑ̝xʋe̞t̪ɑ̝(ʔ)]
  • Rhymes: -ɑhʋetɑ
  • Syllabification(key): vah‧ve‧ta
  • Hyphenation(key): vah‧ve‧ta

Verb

vahveta

  1. (intransitive) To grow stronger.

Conjugation

Inflection of vahveta (Kotus type 72/vanheta, no gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vahvenen en vahvene 1st sing. olen vahvennut en ole vahvennut
2nd sing. vahvenet et vahvene 2nd sing. olet vahvennut et ole vahvennut
3rd sing. vahvenee ei vahvene 3rd sing. on vahvennut ei ole vahvennut
1st plur. vahvenemme emme vahvene 1st plur. olemme vahvenneet emme ole vahvenneet
2nd plur. vahvenette ette vahvene 2nd plur. olette vahvenneet ette ole vahvenneet
3rd plur. vahvenevat eivät vahvene 3rd plur. ovat vahvenneet eivät ole vahvenneet
passive vahvetaan ei vahveta passive on vahvettu ei ole vahvettu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vahvenin en vahvennut 1st sing. olin vahvennut en ollut vahvennut
2nd sing. vahvenit et vahvennut 2nd sing. olit vahvennut et ollut vahvennut
3rd sing. vahveni ei vahvennut 3rd sing. oli vahvennut ei ollut vahvennut
1st plur. vahvenimme emme vahvenneet 1st plur. olimme vahvenneet emme olleet vahvenneet
2nd plur. vahvenitte ette vahvenneet 2nd plur. olitte vahvenneet ette olleet vahvenneet
3rd plur. vahvenivat eivät vahvenneet 3rd plur. olivat vahvenneet eivät olleet vahvenneet
passive vahvettiin ei vahvettu passive oli vahvettu ei ollut vahvettu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vahvenisin en vahvenisi 1st sing. olisin vahvennut en olisi vahvennut
2nd sing. vahvenisit et vahvenisi 2nd sing. olisit vahvennut et olisi vahvennut
3rd sing. vahvenisi ei vahvenisi 3rd sing. olisi vahvennut ei olisi vahvennut
1st plur. vahvenisimme emme vahvenisi 1st plur. olisimme vahvenneet emme olisi vahvenneet
2nd plur. vahvenisitte ette vahvenisi 2nd plur. olisitte vahvenneet ette olisi vahvenneet
3rd plur. vahvenisivat eivät vahvenisi 3rd plur. olisivat vahvenneet eivät olisi vahvenneet
passive vahvettaisiin ei vahvettaisi passive olisi vahvettu ei olisi vahvettu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. vahvene älä vahvene 2nd sing. — —
3rd sing. vahvetkoon älköön vahvetko 3rd sing. olkoon vahvennut älköön olko vahvennut
1st plur. vahvetkaamme älkäämme vahvetko 1st plur. — —
2nd plur. vahvetkaa älkää vahvetko 2nd plur. — —
3rd plur. vahvetkoot älkööt vahvetko 3rd plur. olkoot vahvenneet älkööt olko vahvenneet
passive vahvettakoon älköön vahvettako passive olkoon vahvettu älköön olko vahvettu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vahvennen en vahvenne 1st sing. lienen vahvennut en liene vahvennut
2nd sing. vahvennet et vahvenne 2nd sing. lienet vahvennut et liene vahvennut
3rd sing. vahvennee ei vahvenne 3rd sing. lienee vahvennut ei liene vahvennut
1st plur. vahvennemme emme vahvenne 1st plur. lienemme vahvenneet emme liene vahvenneet
2nd plur. vahvennette ette vahvenne 2nd plur. lienette vahvenneet ette liene vahvenneet
3rd plur. vahvennevat eivät vahvenne 3rd plur. lienevät vahvenneet eivät liene vahvenneet
passive vahvettaneen ei vahvettane passive lienee vahvettu ei liene vahvettu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st vahveta present vahveneva vahvettava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st vahvetakseni vahvetaksemme
2nd vahvetaksesi vahvetaksenne
3rd vahvetakseen
vahvetaksensa
past vahvennut vahvettu
2nd inessive2 vahvetessa vahvettaessa agent4 vahvenema
Possessive forms
Person sing. plur.
1st vahvetessani vahvetessamme
2nd vahvetessasi vahvetessanne
3rd vahvetessaan
vahvetessansa
negative vahvenematon
instructive vahveten —
1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd inessive vahvenemassa —
elative vahvenemasta —
illative vahvenemaan —
adessive vahvenemalla —
abessive vahvenematta —
instructive vahveneman vahvettaman
4th3 verbal noun vahveneminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st vahvenemaisillani vahvenemaisillamme
2nd vahvenemaisillasi vahvenemaisillanne
3rd vahvenemaisillaan
vahvenemaisillansa

Derived terms

Further reading

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *vahvet'ak, equivalent to vahva (“strong”) +‎ -eta. Cognates include Finnish vahveta and Veps vahveta.

Pronunciation

  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈʋɑhʋetɑ/, [ˈʋɑhʋe̞t]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈʋɑhʋetɑ/, [ˈʋɑhʋe̞d̥ɑ]
  • Rhymes: -ɑhʋet, -ɑhʋetɑ
  • Hyphenation: vah‧ve‧ta

Verb

vahveta

  1. (intransitive) to strengthen (grow stronger)

Conjugation

Conjugation of vahveta (type 15/valeta, no gradation)
Indikativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular vahvenen en vahvene 1st singular oon vahvent, oon vahvennut en oo vahvent, en oo vahvennut
2nd singular vahvenet et vahvene 2nd singular oot vahvent, oot vahvennut et oo vahvent, et oo vahvennut
3rd singular vahvenoo ei vahvene 3rd singular ono vahvent, ono vahvennut ei oo vahvent, ei oo vahvennut
1st plural vahvenemma emmä vahvene 1st plural oomma vahvenneet emmä oo vahvenneet
2nd plural vahvenetta että vahvene 2nd plural ootta vahvenneet että oo vahvenneet
3rd plural vahvenoot1), vahvenevat2), vahvetaa evät vahvene, ei vahveta 3rd plural ovat vahvenneet evät oo vahvenneet, ei oo vahvettu
impersonal vahvetaa ei vahveta impersonal ono vahvettu ei oo vahvettu
Imperfekta Pluskvamperfekta
positive negative positive negative
1st singular vahvenin en vahvent, en vahvennut 1st singular olin vahvent, olin vahvennut en olt vahvent, en olt vahvennut
2nd singular vahvenit et vahvent, et vahvennut 2nd singular olit vahvent, olit vahvennut et olt vahvent, et olt vahvennut
3rd singular vahveni ei vahvent, ei vahvennut 3rd singular oli vahvent, oli vahvennut ei olt vahvent, ei olt vahvennut
1st plural vahvenimma emmä vahvenneet 1st plural olimma vahvenneet emmä olleet vahvenneet
2nd plural vahvenitta että vahvenneet 2nd plural olitta vahvenneet että olleet vahvenneet
3rd plural vahveniit1), vahvenivat2), vahvettii evät vahvenneet, ei vahvettu 3rd plural olivat vahvenneet evät olleet vahvenneet, ei olt vahvettu
impersonal vahvettii ei vahvettu impersonal oli vahvettu ei olt vahvettu
Konditsionala
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular vahvenisin en vahvenis 1st singular olisin vahvent, olisin vahvennut en olis vahvent, en olis vahvennut
2nd singular vahvenisit, vahveniist1) et vahvenis 2nd singular olisit vahvent, olisit vahvennut et olis vahvent, et olis vahvennut
3rd singular vahvenis ei vahvenis 3rd singular olis vahvent, olis vahvennut ei olis vahvent, ei olis vahvennut
1st plural vahvenisimma emmä vahvenis 1st plural olisimma vahvenneet emmä olis vahvenneet
2nd plural vahvenisitta että vahvenis 2nd plural olisitta vahvenneet että olis vahvenneet
3rd plural vahvenisiit1), vahvenisivat2), vahvettais evät vahvenis, ei vahvettais 3rd plural olisivat vahvenneet evät olis vahvenneet, ei olis vahvettu
impersonal vahvettais ei vahvettais impersonal olis vahvettu ei olis vahvettu
Imperativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular — — 1st singular — —
2nd singular vahvene elä vahvene 2nd singular oo vahvent, oo vahvennut elä oo vahvent, elä oo vahvennut
3rd singular vahvetkoo elköö vahvetko 3rd singular olkoo vahvent, olkoo vahvennut elköö olko vahvent, elköö olko vahvennut
1st plural — — 1st plural — —
2nd plural vahvetkaa elkää vahvetko 2nd plural olkaa vahvenneet elkää olko vahvenneet
3rd plural vahvetkoot elkööt vahvetko, elköö vahvettako 3rd plural olkoot vahvenneet elkööt olko vahvenneet, elköö olko vahvettu
impersonal vahvettakkoo elköö vahvettako impersonal olkoo vahvettu elköö olko vahvettu
Potentsiala
Preesens
positive negative
1st singular vahvenen en vahvene
2nd singular vahvenet et vahvene
3rd singular vahvenoo ei vahvene
1st plural vahvenemma emmä vahvene
2nd plural vahvenetta että vahvene
3rd plural vahvenoot evät vahvene, ei vahvettane
impersonal vahvettannoo ei vahvettane
Nominal forms
Infinitivat Partisipat
active passive
1st vahveta present vahveneva vahvettava
2nd inessive vahvetees past vahvent, vahvennut vahvettu
instructive vahveten 1) Chiefly in the Soikkola dialect.
2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect.
*) For the imperative, the 2nd plural (vahvetkaa) may be used for the 3rd person as well.
**) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative
***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential
****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd illative vahvenommaa
inessive vahvenomas
elative vahvenomast
abessive vahvenomata
4th nominative vahvenomiin
partitive vahvenomista, vahvenomist

Synonyms

Derived terms

References

  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 630

Veps

Etymology

From vahv +‎ -eta.

Verb

vahveta

  1. to become stronger, to grow stronger

Inflection

Inflection of vahveta (inflection type 28/edeta)
1st infinitive vahveta
present indic. vahveneb
past indic. vahveni
present
indicative 		past
indicative 		imperative
1st singular vahvenen vahvenin —
2nd singular vahvened vahvenid vahvene
3rd singular vahveneb vahveni vahvekaha
1st plural vahvenem vahvenim vahvekam
2nd plural vahvenet vahvenit vahvekat
3rd plural vahvetas
vahveneba 		vahveniba vahvekaha
sing. conneg.1 vahvene vahvenend vahvene
plur. conneg. vahvekoi vahvenugoi vahvekoi
present
conditional 		past
conditional 		potential
1st singular vahvenižin vahvenuižin vahvenenen
2nd singular vahvenižid vahvenuižid vahvenened
3rd singular vahveniži vahvenuiži vahveneneb
1st plural vahvenižim vahvenuižim vahvenenem
2nd plural vahvenižit vahvenuižit vahvenenet
3rd plural vahvenižiba vahvenuižiba vahveneneba
connegative vahveniži vahvenuiži vahvenene
non-finite forms
1st infinitive vahveta
2nd infinitive 3rd infinitive
inessive vahvetes inessive vahvenemas
instructive vahveten illative vahvenemaha
participles elative vahvenemaspäi
present active vahvenii adessive vahvenemal
past active vahvenu abessive vahvenemat
past passive vahvetud
1 In imperative: used only in the second-person singular. The plural form is used with other persons.

References

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.