vaikenematon

Finnish

Etymology

vaieta +‎ -maton

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈʋɑi̯kenemɑton/, [ˈʋɑ̝i̯k̟e̞ˌne̞mɑ̝t̪o̞n]
  • Rhymes: -emɑton
  • Syllabification(key): vai‧ke‧ne‧ma‧ton
  • Hyphenation(key): vai‧ke‧ne‧ma‧ton

Adjective

vaikenematon

  1. that does not go quiet, incessant

Declension

Inflection of vaikenematon (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
nominative vaikenematon vaikenemattomat
genitive vaikenemattoman vaikenemattomien
partitive vaikenematonta vaikenemattomia
illative vaikenemattomaan vaikenemattomiin
singular plural
nominative vaikenematon vaikenemattomat
accusative nom. vaikenematon vaikenemattomat
gen. vaikenemattoman
genitive vaikenemattoman vaikenemattomien
vaikenematonten rare
partitive vaikenematonta vaikenemattomia
inessive vaikenemattomassa vaikenemattomissa
elative vaikenemattomasta vaikenemattomista
illative vaikenemattomaan vaikenemattomiin
adessive vaikenemattomalla vaikenemattomilla
ablative vaikenemattomalta vaikenemattomilta
allative vaikenemattomalle vaikenemattomille
essive vaikenemattomana vaikenemattomina
translative vaikenemattomaksi vaikenemattomiksi
abessive vaikenemattomatta vaikenemattomitta
instructive — vaikenemattomin
comitative — vaikenemattomine
Possessive forms of vaikenematon (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative vaikenemattomani vaikenemattomani
accusative nom. vaikenemattomani vaikenemattomani
gen. vaikenemattomani
genitive vaikenemattomani vaikenemattomieni
vaikenematonteni rare
partitive vaikenematontani vaikenemattomiani
inessive vaikenemattomassani vaikenemattomissani
elative vaikenemattomastani vaikenemattomistani
illative vaikenemattomaani vaikenemattomiini
adessive vaikenemattomallani vaikenemattomillani
ablative vaikenemattomaltani vaikenemattomiltani
allative vaikenemattomalleni vaikenemattomilleni
essive vaikenemattomanani vaikenemattominani
translative vaikenemattomakseni vaikenemattomikseni
abessive vaikenemattomattani vaikenemattomittani
instructive — —
comitative — vaikenemattomineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative vaikenemattomasi vaikenemattomasi
accusative nom. vaikenemattomasi vaikenemattomasi
gen. vaikenemattomasi
genitive vaikenemattomasi vaikenemattomiesi
vaikenematontesi rare
partitive vaikenematontasi vaikenemattomiasi
inessive vaikenemattomassasi vaikenemattomissasi
elative vaikenemattomastasi vaikenemattomistasi
illative vaikenemattomaasi vaikenemattomiisi
adessive vaikenemattomallasi vaikenemattomillasi
ablative vaikenemattomaltasi vaikenemattomiltasi
allative vaikenemattomallesi vaikenemattomillesi
essive vaikenemattomanasi vaikenemattominasi
translative vaikenemattomaksesi vaikenemattomiksesi
abessive vaikenemattomattasi vaikenemattomittasi
instructive — —
comitative — vaikenemattominesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative vaikenemattomamme vaikenemattomamme
accusative nom. vaikenemattomamme vaikenemattomamme
gen. vaikenemattomamme
genitive vaikenemattomamme vaikenemattomiemme
vaikenematontemme rare
partitive vaikenematontamme vaikenemattomiamme
inessive vaikenemattomassamme vaikenemattomissamme
elative vaikenemattomastamme vaikenemattomistamme
illative vaikenemattomaamme vaikenemattomiimme
adessive vaikenemattomallamme vaikenemattomillamme
ablative vaikenemattomaltamme vaikenemattomiltamme
allative vaikenemattomallemme vaikenemattomillemme
essive vaikenemattomanamme vaikenemattominamme
translative vaikenemattomaksemme vaikenemattomiksemme
abessive vaikenemattomattamme vaikenemattomittamme
instructive — —
comitative — vaikenemattominemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative vaikenemattomanne vaikenemattomanne
accusative nom. vaikenemattomanne vaikenemattomanne
gen. vaikenemattomanne
genitive vaikenemattomanne vaikenemattomienne
vaikenematontenne rare
partitive vaikenematontanne vaikenemattomianne
inessive vaikenemattomassanne vaikenemattomissanne
elative vaikenemattomastanne vaikenemattomistanne
illative vaikenemattomaanne vaikenemattomiinne
adessive vaikenemattomallanne vaikenemattomillanne
ablative vaikenemattomaltanne vaikenemattomiltanne
allative vaikenemattomallenne vaikenemattomillenne
essive vaikenemattomananne vaikenemattominanne
translative vaikenemattomaksenne vaikenemattomiksenne
abessive vaikenemattomattanne vaikenemattomittanne
instructive — —
comitative — vaikenemattominenne
third-person possessor
singular plural
nominative vaikenemattomansa vaikenemattomansa
accusative nom. vaikenemattomansa vaikenemattomansa
gen. vaikenemattomansa
genitive vaikenemattomansa vaikenemattomiensa
vaikenematontensa rare
partitive vaikenematontaan
vaikenematontansa 		vaikenemattomiaan
vaikenemattomiansa
inessive vaikenemattomassaan
vaikenemattomassansa 		vaikenemattomissaan
vaikenemattomissansa
elative vaikenemattomastaan
vaikenemattomastansa 		vaikenemattomistaan
vaikenemattomistansa
illative vaikenemattomaansa vaikenemattomiinsa
adessive vaikenemattomallaan
vaikenemattomallansa 		vaikenemattomillaan
vaikenemattomillansa
ablative vaikenemattomaltaan
vaikenemattomaltansa 		vaikenemattomiltaan
vaikenemattomiltansa
allative vaikenemattomalleen
vaikenemattomallensa 		vaikenemattomilleen
vaikenemattomillensa
essive vaikenemattomanaan
vaikenemattomanansa 		vaikenemattominaan
vaikenemattominansa
translative vaikenemattomakseen
vaikenemattomaksensa 		vaikenemattomikseen
vaikenemattomiksensa
abessive vaikenemattomattaan
vaikenemattomattansa 		vaikenemattomittaan
vaikenemattomittansa
instructive — —
comitative — vaikenemattomineen
vaikenemattominensa

Participle

vaikenematon

  1. negative participle of vaieta
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.