vankilatuomio

Finnish

Etymology

vankila +‎ tuomio

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈʋɑŋkilɑˌtuo̯mio/, [ˈʋɑ̝ŋk̟ilɑ̝ˌt̪uo̞̯mio̞]
  • Rhymes: -uomio
  • Syllabification(key): van‧ki‧la‧tuo‧mi‧o
  • Hyphenation(key): van‧kila‧tuomio

Noun

vankilatuomio

  1. prison sentence (confinement in prison)

Declension

Inflection of vankilatuomio (Kotus type 3/valtio, no gradation)
nominative vankilatuomio vankilatuomiot
genitive vankilatuomion vankilatuomioiden
vankilatuomioitten
partitive vankilatuomiota vankilatuomioita
illative vankilatuomioon vankilatuomioihin
singular plural
nominative vankilatuomio vankilatuomiot
accusative nom. vankilatuomio vankilatuomiot
gen. vankilatuomion
genitive vankilatuomion vankilatuomioiden
vankilatuomioitten
partitive vankilatuomiota vankilatuomioita
inessive vankilatuomiossa vankilatuomioissa
elative vankilatuomiosta vankilatuomioista
illative vankilatuomioon vankilatuomioihin
adessive vankilatuomiolla vankilatuomioilla
ablative vankilatuomiolta vankilatuomioilta
allative vankilatuomiolle vankilatuomioille
essive vankilatuomiona vankilatuomioina
translative vankilatuomioksi vankilatuomioiksi
abessive vankilatuomiotta vankilatuomioitta
instructive — vankilatuomioin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of vankilatuomio (Kotus type 3/valtio, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative vankilatuomioni vankilatuomioni
accusative nom. vankilatuomioni vankilatuomioni
gen. vankilatuomioni
genitive vankilatuomioni vankilatuomioideni
vankilatuomioitteni
partitive vankilatuomiotani vankilatuomioitani
inessive vankilatuomiossani vankilatuomioissani
elative vankilatuomiostani vankilatuomioistani
illative vankilatuomiooni vankilatuomioihini
adessive vankilatuomiollani vankilatuomioillani
ablative vankilatuomioltani vankilatuomioiltani
allative vankilatuomiolleni vankilatuomioilleni
essive vankilatuomionani vankilatuomioinani
translative vankilatuomiokseni vankilatuomioikseni
abessive vankilatuomiottani vankilatuomioittani
instructive — —
comitative — vankilatuomioineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative vankilatuomiosi vankilatuomiosi
accusative nom. vankilatuomiosi vankilatuomiosi
gen. vankilatuomiosi
genitive vankilatuomiosi vankilatuomioidesi
vankilatuomioittesi
partitive vankilatuomiotasi vankilatuomioitasi
inessive vankilatuomiossasi vankilatuomioissasi
elative vankilatuomiostasi vankilatuomioistasi
illative vankilatuomioosi vankilatuomioihisi
adessive vankilatuomiollasi vankilatuomioillasi
ablative vankilatuomioltasi vankilatuomioiltasi
allative vankilatuomiollesi vankilatuomioillesi
essive vankilatuomionasi vankilatuomioinasi
translative vankilatuomioksesi vankilatuomioiksesi
abessive vankilatuomiottasi vankilatuomioittasi
instructive — —
comitative — vankilatuomioinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative vankilatuomiomme vankilatuomiomme
accusative nom. vankilatuomiomme vankilatuomiomme
gen. vankilatuomiomme
genitive vankilatuomiomme vankilatuomioidemme
vankilatuomioittemme
partitive vankilatuomiotamme vankilatuomioitamme
inessive vankilatuomiossamme vankilatuomioissamme
elative vankilatuomiostamme vankilatuomioistamme
illative vankilatuomioomme vankilatuomioihimme
adessive vankilatuomiollamme vankilatuomioillamme
ablative vankilatuomioltamme vankilatuomioiltamme
allative vankilatuomiollemme vankilatuomioillemme
essive vankilatuomionamme vankilatuomioinamme
translative vankilatuomioksemme vankilatuomioiksemme
abessive vankilatuomiottamme vankilatuomioittamme
instructive — —
comitative — vankilatuomioinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative vankilatuomionne vankilatuomionne
accusative nom. vankilatuomionne vankilatuomionne
gen. vankilatuomionne
genitive vankilatuomionne vankilatuomioidenne
vankilatuomioittenne
partitive vankilatuomiotanne vankilatuomioitanne
inessive vankilatuomiossanne vankilatuomioissanne
elative vankilatuomiostanne vankilatuomioistanne
illative vankilatuomioonne vankilatuomioihinne
adessive vankilatuomiollanne vankilatuomioillanne
ablative vankilatuomioltanne vankilatuomioiltanne
allative vankilatuomiollenne vankilatuomioillenne
essive vankilatuomionanne vankilatuomioinanne
translative vankilatuomioksenne vankilatuomioiksenne
abessive vankilatuomiottanne vankilatuomioittanne
instructive — —
comitative — vankilatuomioinenne
third-person possessor
singular plural
nominative vankilatuomionsa vankilatuomionsa
accusative nom. vankilatuomionsa vankilatuomionsa
gen. vankilatuomionsa
genitive vankilatuomionsa vankilatuomioidensa
vankilatuomioittensa
partitive vankilatuomiotaan
vankilatuomiotansa 		vankilatuomioitaan
vankilatuomioitansa
inessive vankilatuomiossaan
vankilatuomiossansa 		vankilatuomioissaan
vankilatuomioissansa
elative vankilatuomiostaan
vankilatuomiostansa 		vankilatuomioistaan
vankilatuomioistansa
illative vankilatuomioonsa vankilatuomioihinsa
adessive vankilatuomiollaan
vankilatuomiollansa 		vankilatuomioillaan
vankilatuomioillansa
ablative vankilatuomioltaan
vankilatuomioltansa 		vankilatuomioiltaan
vankilatuomioiltansa
allative vankilatuomiolleen
vankilatuomiollensa 		vankilatuomioilleen
vankilatuomioillensa
essive vankilatuomionaan
vankilatuomionansa 		vankilatuomioinaan
vankilatuomioinansa
translative vankilatuomiokseen
vankilatuomioksensa 		vankilatuomioikseen
vankilatuomioiksensa
abessive vankilatuomiottaan
vankilatuomiottansa 		vankilatuomioittaan
vankilatuomioittansa
instructive — —
comitative — vankilatuomioineen
vankilatuomioinensa
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.