vastaanotin

Finnish

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈʋɑstɑːnˌotin/, [ˈʋɑ̝s̠tɑ̝ːnˌo̞t̪in]
  • Rhymes: -otin
  • Syllabification(key): vas‧taan‧o‧tin
  • Hyphenation(key): vastaan‧otin

Etymology 1

vastaanottaa +‎ -in

Noun

vastaanotin

  1. receiver, set (device for receiving broadcast radio waves; a radio or television)
Declension
Inflection of vastaanotin (Kotus type 33*C/kytkin, tt-t gradation)
nominative vastaanotin vastaanottimet
genitive vastaanottimen vastaanottimien
vastaanotinten
partitive vastaanotinta vastaanottimia
illative vastaanottimeen vastaanottimiin
singular plural
nominative vastaanotin vastaanottimet
accusative nom. vastaanotin vastaanottimet
gen. vastaanottimen
genitive vastaanottimen vastaanottimien
vastaanotinten
partitive vastaanotinta vastaanottimia
inessive vastaanottimessa vastaanottimissa
elative vastaanottimesta vastaanottimista
illative vastaanottimeen vastaanottimiin
adessive vastaanottimella vastaanottimilla
ablative vastaanottimelta vastaanottimilta
allative vastaanottimelle vastaanottimille
essive vastaanottimena vastaanottimina
translative vastaanottimeksi vastaanottimiksi
abessive vastaanottimetta vastaanottimitta
instructive — vastaanottimin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of vastaanotin (Kotus type 33*C/kytkin, tt-t gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative vastaanottimeni vastaanottimeni
accusative nom. vastaanottimeni vastaanottimeni
gen. vastaanottimeni
genitive vastaanottimeni vastaanottimieni
vastaanotinteni
partitive vastaanotintani vastaanottimiani
inessive vastaanottimessani vastaanottimissani
elative vastaanottimestani vastaanottimistani
illative vastaanottimeeni vastaanottimiini
adessive vastaanottimellani vastaanottimillani
ablative vastaanottimeltani vastaanottimiltani
allative vastaanottimelleni vastaanottimilleni
essive vastaanottimenani vastaanottiminani
translative vastaanottimekseni vastaanottimikseni
abessive vastaanottimettani vastaanottimittani
instructive — —
comitative — vastaanottimineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative vastaanottimesi vastaanottimesi
accusative nom. vastaanottimesi vastaanottimesi
gen. vastaanottimesi
genitive vastaanottimesi vastaanottimiesi
vastaanotintesi
partitive vastaanotintasi vastaanottimiasi
inessive vastaanottimessasi vastaanottimissasi
elative vastaanottimestasi vastaanottimistasi
illative vastaanottimeesi vastaanottimiisi
adessive vastaanottimellasi vastaanottimillasi
ablative vastaanottimeltasi vastaanottimiltasi
allative vastaanottimellesi vastaanottimillesi
essive vastaanottimenasi vastaanottiminasi
translative vastaanottimeksesi vastaanottimiksesi
abessive vastaanottimettasi vastaanottimittasi
instructive — —
comitative — vastaanottiminesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative vastaanottimemme vastaanottimemme
accusative nom. vastaanottimemme vastaanottimemme
gen. vastaanottimemme
genitive vastaanottimemme vastaanottimiemme
vastaanotintemme
partitive vastaanotintamme vastaanottimiamme
inessive vastaanottimessamme vastaanottimissamme
elative vastaanottimestamme vastaanottimistamme
illative vastaanottimeemme vastaanottimiimme
adessive vastaanottimellamme vastaanottimillamme
ablative vastaanottimeltamme vastaanottimiltamme
allative vastaanottimellemme vastaanottimillemme
essive vastaanottimenamme vastaanottiminamme
translative vastaanottimeksemme vastaanottimiksemme
abessive vastaanottimettamme vastaanottimittamme
instructive — —
comitative — vastaanottiminemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative vastaanottimenne vastaanottimenne
accusative nom. vastaanottimenne vastaanottimenne
gen. vastaanottimenne
genitive vastaanottimenne vastaanottimienne
vastaanotintenne
partitive vastaanotintanne vastaanottimianne
inessive vastaanottimessanne vastaanottimissanne
elative vastaanottimestanne vastaanottimistanne
illative vastaanottimeenne vastaanottimiinne
adessive vastaanottimellanne vastaanottimillanne
ablative vastaanottimeltanne vastaanottimiltanne
allative vastaanottimellenne vastaanottimillenne
essive vastaanottimenanne vastaanottiminanne
translative vastaanottimeksenne vastaanottimiksenne
abessive vastaanottimettanne vastaanottimittanne
instructive — —
comitative — vastaanottiminenne
third-person possessor
singular plural
nominative vastaanottimensa vastaanottimensa
accusative nom. vastaanottimensa vastaanottimensa
gen. vastaanottimensa
genitive vastaanottimensa vastaanottimiensa
vastaanotintensa
partitive vastaanotintaan
vastaanotintansa 		vastaanottimiaan
vastaanottimiansa
inessive vastaanottimessaan
vastaanottimessansa 		vastaanottimissaan
vastaanottimissansa
elative vastaanottimestaan
vastaanottimestansa 		vastaanottimistaan
vastaanottimistansa
illative vastaanottimeensa vastaanottimiinsa
adessive vastaanottimellaan
vastaanottimellansa 		vastaanottimillaan
vastaanottimillansa
ablative vastaanottimeltaan
vastaanottimeltansa 		vastaanottimiltaan
vastaanottimiltansa
allative vastaanottimelleen
vastaanottimellensa 		vastaanottimilleen
vastaanottimillensa
essive vastaanottimenaan
vastaanottimenansa 		vastaanottiminaan
vastaanottiminansa
translative vastaanottimekseen
vastaanottimeksensa 		vastaanottimikseen
vastaanottimiksensa
abessive vastaanottimettaan
vastaanottimettansa 		vastaanottimittaan
vastaanottimittansa
instructive — —
comitative — vastaanottimineen
vastaanottiminensa
Derived terms
compounds

Further reading

Etymology 2

Verb

vastaanotin

  1. first-person singular past indicative of vastaanottaa
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.