villitseminen

Finnish

Etymology

villitä +‎ -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈʋilːitseminen/, [ˈʋilːitˌs̠e̞mine̞n]
  • Rhymes: -eminen
  • Syllabification(key): vil‧lit‧se‧mi‧nen
  • Hyphenation(key): vil‧lit‧se‧mi‧nen

Noun

villitseminen

  1. verbal noun of villitä
    1. driving wild, agitating, inciting

Declension

Inflection of villitseminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative villitseminen villitsemiset
genitive villitsemisen villitsemisten
villitsemisien
partitive villitsemistä villitsemisiä
illative villitsemiseen villitsemisiin
singular plural
nominative villitseminen villitsemiset
accusative nom. villitseminen villitsemiset
gen. villitsemisen
genitive villitsemisen villitsemisten
villitsemisien
partitive villitsemistä villitsemisiä
inessive villitsemisessä villitsemisissä
elative villitsemisestä villitsemisistä
illative villitsemiseen villitsemisiin
adessive villitsemisellä villitsemisillä
ablative villitsemiseltä villitsemisiltä
allative villitsemiselle villitsemisille
essive villitsemisenä villitsemisinä
translative villitsemiseksi villitsemisiksi
abessive villitsemisettä villitsemisittä
instructive — villitsemisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of villitseminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative villitsemiseni villitsemiseni
accusative nom. villitsemiseni villitsemiseni
gen. villitsemiseni
genitive villitsemiseni villitsemisteni
villitsemisieni
partitive villitsemistäni villitsemisiäni
inessive villitsemisessäni villitsemisissäni
elative villitsemisestäni villitsemisistäni
illative villitsemiseeni villitsemisiini
adessive villitsemiselläni villitsemisilläni
ablative villitsemiseltäni villitsemisiltäni
allative villitsemiselleni villitsemisilleni
essive villitsemisenäni villitsemisinäni
translative villitsemisekseni villitsemisikseni
abessive villitsemisettäni villitsemisittäni
instructive — —
comitative — villitsemisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative villitsemisesi villitsemisesi
accusative nom. villitsemisesi villitsemisesi
gen. villitsemisesi
genitive villitsemisesi villitsemistesi
villitsemisiesi
partitive villitsemistäsi villitsemisiäsi
inessive villitsemisessäsi villitsemisissäsi
elative villitsemisestäsi villitsemisistäsi
illative villitsemiseesi villitsemisiisi
adessive villitsemiselläsi villitsemisilläsi
ablative villitsemiseltäsi villitsemisiltäsi
allative villitsemisellesi villitsemisillesi
essive villitsemisenäsi villitsemisinäsi
translative villitsemiseksesi villitsemisiksesi
abessive villitsemisettäsi villitsemisittäsi
instructive — —
comitative — villitsemisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative villitsemisemme villitsemisemme
accusative nom. villitsemisemme villitsemisemme
gen. villitsemisemme
genitive villitsemisemme villitsemistemme
villitsemisiemme
partitive villitsemistämme villitsemisiämme
inessive villitsemisessämme villitsemisissämme
elative villitsemisestämme villitsemisistämme
illative villitsemiseemme villitsemisiimme
adessive villitsemisellämme villitsemisillämme
ablative villitsemiseltämme villitsemisiltämme
allative villitsemisellemme villitsemisillemme
essive villitsemisenämme villitsemisinämme
translative villitsemiseksemme villitsemisiksemme
abessive villitsemisettämme villitsemisittämme
instructive — —
comitative — villitsemisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative villitsemisenne villitsemisenne
accusative nom. villitsemisenne villitsemisenne
gen. villitsemisenne
genitive villitsemisenne villitsemistenne
villitsemisienne
partitive villitsemistänne villitsemisiänne
inessive villitsemisessänne villitsemisissänne
elative villitsemisestänne villitsemisistänne
illative villitsemiseenne villitsemisiinne
adessive villitsemisellänne villitsemisillänne
ablative villitsemiseltänne villitsemisiltänne
allative villitsemisellenne villitsemisillenne
essive villitsemisenänne villitsemisinänne
translative villitsemiseksenne villitsemisiksenne
abessive villitsemisettänne villitsemisittänne
instructive — —
comitative — villitsemisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative villitsemisensä villitsemisensä
accusative nom. villitsemisensä villitsemisensä
gen. villitsemisensä
genitive villitsemisensä villitsemistensä
villitsemisiensä
partitive villitsemistään
villitsemistänsä 		villitsemisiään
villitsemisiänsä
inessive villitsemisessään
villitsemisessänsä 		villitsemisissään
villitsemisissänsä
elative villitsemisestään
villitsemisestänsä 		villitsemisistään
villitsemisistänsä
illative villitsemiseensä villitsemisiinsä
adessive villitsemisellään
villitsemisellänsä 		villitsemisillään
villitsemisillänsä
ablative villitsemiseltään
villitsemiseltänsä 		villitsemisiltään
villitsemisiltänsä
allative villitsemiselleen
villitsemisellensä 		villitsemisilleen
villitsemisillensä
essive villitsemisenään
villitsemisenänsä 		villitsemisinään
villitsemisinänsä
translative villitsemisekseen
villitsemiseksensä 		villitsemisikseen
villitsemisiksensä
abessive villitsemisettään
villitsemisettänsä 		villitsemisittään
villitsemisittänsä
instructive — —
comitative — villitsemisineen
villitsemisinensä
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.