viritteleminen

Finnish

Etymology

viritellä +‎ -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈʋiritːeleminen/, [ˈʋirit̪̚ˌt̪e̞le̞ˌmine̞n]
  • Rhymes: -inen
  • Syllabification(key): vi‧rit‧te‧le‧mi‧nen
  • Hyphenation(key): vi‧rit‧te‧le‧mi‧nen

Noun

viritteleminen

  1. verbal noun of viritellä
    1. tuning (a bit, or over a long period of time)

Declension

Inflection of viritteleminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative viritteleminen virittelemiset
genitive virittelemisen virittelemisten
virittelemisien
partitive virittelemistä virittelemisiä
illative virittelemiseen virittelemisiin
singular plural
nominative viritteleminen virittelemiset
accusative nom. viritteleminen virittelemiset
gen. virittelemisen
genitive virittelemisen virittelemisten
virittelemisien
partitive virittelemistä virittelemisiä
inessive virittelemisessä virittelemisissä
elative virittelemisestä virittelemisistä
illative virittelemiseen virittelemisiin
adessive virittelemisellä virittelemisillä
ablative virittelemiseltä virittelemisiltä
allative virittelemiselle virittelemisille
essive virittelemisenä virittelemisinä
translative virittelemiseksi virittelemisiksi
abessive virittelemisettä virittelemisittä
instructive — virittelemisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of viritteleminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative virittelemiseni virittelemiseni
accusative nom. virittelemiseni virittelemiseni
gen. virittelemiseni
genitive virittelemiseni virittelemisteni
virittelemisieni
partitive virittelemistäni virittelemisiäni
inessive virittelemisessäni virittelemisissäni
elative virittelemisestäni virittelemisistäni
illative virittelemiseeni virittelemisiini
adessive virittelemiselläni virittelemisilläni
ablative virittelemiseltäni virittelemisiltäni
allative virittelemiselleni virittelemisilleni
essive virittelemisenäni virittelemisinäni
translative virittelemisekseni virittelemisikseni
abessive virittelemisettäni virittelemisittäni
instructive — —
comitative — virittelemisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative virittelemisesi virittelemisesi
accusative nom. virittelemisesi virittelemisesi
gen. virittelemisesi
genitive virittelemisesi virittelemistesi
virittelemisiesi
partitive virittelemistäsi virittelemisiäsi
inessive virittelemisessäsi virittelemisissäsi
elative virittelemisestäsi virittelemisistäsi
illative virittelemiseesi virittelemisiisi
adessive virittelemiselläsi virittelemisilläsi
ablative virittelemiseltäsi virittelemisiltäsi
allative virittelemisellesi virittelemisillesi
essive virittelemisenäsi virittelemisinäsi
translative virittelemiseksesi virittelemisiksesi
abessive virittelemisettäsi virittelemisittäsi
instructive — —
comitative — virittelemisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative virittelemisemme virittelemisemme
accusative nom. virittelemisemme virittelemisemme
gen. virittelemisemme
genitive virittelemisemme virittelemistemme
virittelemisiemme
partitive virittelemistämme virittelemisiämme
inessive virittelemisessämme virittelemisissämme
elative virittelemisestämme virittelemisistämme
illative virittelemiseemme virittelemisiimme
adessive virittelemisellämme virittelemisillämme
ablative virittelemiseltämme virittelemisiltämme
allative virittelemisellemme virittelemisillemme
essive virittelemisenämme virittelemisinämme
translative virittelemiseksemme virittelemisiksemme
abessive virittelemisettämme virittelemisittämme
instructive — —
comitative — virittelemisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative virittelemisenne virittelemisenne
accusative nom. virittelemisenne virittelemisenne
gen. virittelemisenne
genitive virittelemisenne virittelemistenne
virittelemisienne
partitive virittelemistänne virittelemisiänne
inessive virittelemisessänne virittelemisissänne
elative virittelemisestänne virittelemisistänne
illative virittelemiseenne virittelemisiinne
adessive virittelemisellänne virittelemisillänne
ablative virittelemiseltänne virittelemisiltänne
allative virittelemisellenne virittelemisillenne
essive virittelemisenänne virittelemisinänne
translative virittelemiseksenne virittelemisiksenne
abessive virittelemisettänne virittelemisittänne
instructive — —
comitative — virittelemisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative virittelemisensä virittelemisensä
accusative nom. virittelemisensä virittelemisensä
gen. virittelemisensä
genitive virittelemisensä virittelemistensä
virittelemisiensä
partitive virittelemistään
virittelemistänsä 		virittelemisiään
virittelemisiänsä
inessive virittelemisessään
virittelemisessänsä 		virittelemisissään
virittelemisissänsä
elative virittelemisestään
virittelemisestänsä 		virittelemisistään
virittelemisistänsä
illative virittelemiseensä virittelemisiinsä
adessive virittelemisellään
virittelemisellänsä 		virittelemisillään
virittelemisillänsä
ablative virittelemiseltään
virittelemiseltänsä 		virittelemisiltään
virittelemisiltänsä
allative virittelemiselleen
virittelemisellensä 		virittelemisilleen
virittelemisillensä
essive virittelemisenään
virittelemisenänsä 		virittelemisinään
virittelemisinänsä
translative virittelemisekseen
virittelemiseksensä 		virittelemisikseen
virittelemisiksensä
abessive virittelemisettään
virittelemisettänsä 		virittelemisittään
virittelemisittänsä
instructive — —
comitative — virittelemisineen
virittelemisinensä
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.