virkapuhelu

Finnish

Etymology

virka +‎ puhelu

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈʋirkɑˌpuhelu/, [ˈʋirkɑ̝ˌpuɦe̞lu]
  • Rhymes: -uhelu
  • Syllabification(key): vir‧ka‧pu‧he‧lu
  • Hyphenation(key): virka‧puhe‧lu

Noun

virkapuhelu

  1. official (phone) call, official business call

Declension

Inflection of virkapuhelu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)
nominative virkapuhelu virkapuhelut
genitive virkapuhelun virkapuhelujen
virkapuheluiden
virkapuheluitten
partitive virkapuhelua virkapuheluja
virkapuheluita
illative virkapuheluun virkapuheluihin
singular plural
nominative virkapuhelu virkapuhelut
accusative nom. virkapuhelu virkapuhelut
gen. virkapuhelun
genitive virkapuhelun virkapuhelujen
virkapuheluiden
virkapuheluitten
partitive virkapuhelua virkapuheluja
virkapuheluita
inessive virkapuhelussa virkapuheluissa
elative virkapuhelusta virkapuheluista
illative virkapuheluun virkapuheluihin
adessive virkapuhelulla virkapuheluilla
ablative virkapuhelulta virkapuheluilta
allative virkapuhelulle virkapuheluille
essive virkapuheluna virkapuheluina
translative virkapuheluksi virkapuheluiksi
abessive virkapuhelutta virkapuheluitta
instructive — virkapuheluin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of virkapuhelu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative virkapuheluni virkapuheluni
accusative nom. virkapuheluni virkapuheluni
gen. virkapuheluni
genitive virkapuheluni virkapuhelujeni
virkapuheluideni
virkapuheluitteni
partitive virkapuheluani virkapuhelujani
virkapuheluitani
inessive virkapuhelussani virkapuheluissani
elative virkapuhelustani virkapuheluistani
illative virkapuheluuni virkapuheluihini
adessive virkapuhelullani virkapuheluillani
ablative virkapuhelultani virkapuheluiltani
allative virkapuhelulleni virkapuheluilleni
essive virkapuhelunani virkapuheluinani
translative virkapuhelukseni virkapuheluikseni
abessive virkapuheluttani virkapuheluittani
instructive — —
comitative — virkapuheluineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative virkapuhelusi virkapuhelusi
accusative nom. virkapuhelusi virkapuhelusi
gen. virkapuhelusi
genitive virkapuhelusi virkapuhelujesi
virkapuheluidesi
virkapuheluittesi
partitive virkapuheluasi virkapuhelujasi
virkapuheluitasi
inessive virkapuhelussasi virkapuheluissasi
elative virkapuhelustasi virkapuheluistasi
illative virkapuheluusi virkapuheluihisi
adessive virkapuhelullasi virkapuheluillasi
ablative virkapuhelultasi virkapuheluiltasi
allative virkapuhelullesi virkapuheluillesi
essive virkapuhelunasi virkapuheluinasi
translative virkapuheluksesi virkapuheluiksesi
abessive virkapuheluttasi virkapuheluittasi
instructive — —
comitative — virkapuheluinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative virkapuhelumme virkapuhelumme
accusative nom. virkapuhelumme virkapuhelumme
gen. virkapuhelumme
genitive virkapuhelumme virkapuhelujemme
virkapuheluidemme
virkapuheluittemme
partitive virkapuheluamme virkapuhelujamme
virkapuheluitamme
inessive virkapuhelussamme virkapuheluissamme
elative virkapuhelustamme virkapuheluistamme
illative virkapuheluumme virkapuheluihimme
adessive virkapuhelullamme virkapuheluillamme
ablative virkapuhelultamme virkapuheluiltamme
allative virkapuhelullemme virkapuheluillemme
essive virkapuhelunamme virkapuheluinamme
translative virkapuheluksemme virkapuheluiksemme
abessive virkapuheluttamme virkapuheluittamme
instructive — —
comitative — virkapuheluinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative virkapuhelunne virkapuhelunne
accusative nom. virkapuhelunne virkapuhelunne
gen. virkapuhelunne
genitive virkapuhelunne virkapuhelujenne
virkapuheluidenne
virkapuheluittenne
partitive virkapuheluanne virkapuhelujanne
virkapuheluitanne
inessive virkapuhelussanne virkapuheluissanne
elative virkapuhelustanne virkapuheluistanne
illative virkapuheluunne virkapuheluihinne
adessive virkapuhelullanne virkapuheluillanne
ablative virkapuhelultanne virkapuheluiltanne
allative virkapuhelullenne virkapuheluillenne
essive virkapuhelunanne virkapuheluinanne
translative virkapuheluksenne virkapuheluiksenne
abessive virkapuheluttanne virkapuheluittanne
instructive — —
comitative — virkapuheluinenne
third-person possessor
singular plural
nominative virkapuhelunsa virkapuhelunsa
accusative nom. virkapuhelunsa virkapuhelunsa
gen. virkapuhelunsa
genitive virkapuhelunsa virkapuhelujensa
virkapuheluidensa
virkapuheluittensa
partitive virkapuheluaan
virkapuheluansa 		virkapuhelujaan
virkapuheluitaan
virkapuhelujansa
virkapuheluitansa
inessive virkapuhelussaan
virkapuhelussansa 		virkapuheluissaan
virkapuheluissansa
elative virkapuhelustaan
virkapuhelustansa 		virkapuheluistaan
virkapuheluistansa
illative virkapuheluunsa virkapuheluihinsa
adessive virkapuhelullaan
virkapuhelullansa 		virkapuheluillaan
virkapuheluillansa
ablative virkapuhelultaan
virkapuhelultansa 		virkapuheluiltaan
virkapuheluiltansa
allative virkapuhelulleen
virkapuhelullensa 		virkapuheluilleen
virkapuheluillensa
essive virkapuhelunaan
virkapuhelunansa 		virkapuheluinaan
virkapuheluinansa
translative virkapuhelukseen
virkapuheluksensa 		virkapuheluikseen
virkapuheluiksensa
abessive virkapuheluttaan
virkapuheluttansa 		virkapuheluittaan
virkapuheluittansa
instructive — —
comitative — virkapuheluineen
virkapuheluinensa

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.