virkasääntö

Finnish

Etymology

virka +‎ sääntö

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈʋirkɑˌsæːntø/, [ˈʋirkɑ̝ˌs̠æːn̪t̪ø̞]
  • Rhymes: -æːntø
  • Syllabification(key): vir‧ka‧sään‧tö
  • Hyphenation(key): virka‧sääntö

Noun

virkasääntö

  1. rule or norm for someone in a public position

Declension

Inflection of virkasääntö (Kotus type 1*J/valo, nt-nn gradation)
nominative virkasääntö virkasäännöt
genitive virkasäännön virkasääntöjen
partitive virkasääntöä virkasääntöjä
illative virkasääntöön virkasääntöihin
singular plural
nominative virkasääntö virkasäännöt
accusative nom. virkasääntö virkasäännöt
gen. virkasäännön
genitive virkasäännön virkasääntöjen
partitive virkasääntöä virkasääntöjä
inessive virkasäännössä virkasäännöissä
elative virkasäännöstä virkasäännöistä
illative virkasääntöön virkasääntöihin
adessive virkasäännöllä virkasäännöillä
ablative virkasäännöltä virkasäännöiltä
allative virkasäännölle virkasäännöille
essive virkasääntönä virkasääntöinä
translative virkasäännöksi virkasäännöiksi
abessive virkasäännöttä virkasäännöittä
instructive — virkasäännöin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of virkasääntö (Kotus type 1*J/valo, nt-nn gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative virkasääntöni virkasääntöni
accusative nom. virkasääntöni virkasääntöni
gen. virkasääntöni
genitive virkasääntöni virkasääntöjeni
partitive virkasääntöäni virkasääntöjäni
inessive virkasäännössäni virkasäännöissäni
elative virkasäännöstäni virkasäännöistäni
illative virkasääntööni virkasääntöihini
adessive virkasäännölläni virkasäännöilläni
ablative virkasäännöltäni virkasäännöiltäni
allative virkasäännölleni virkasäännöilleni
essive virkasääntönäni virkasääntöinäni
translative virkasäännökseni virkasäännöikseni
abessive virkasäännöttäni virkasäännöittäni
instructive — —
comitative — virkasääntöineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative virkasääntösi virkasääntösi
accusative nom. virkasääntösi virkasääntösi
gen. virkasääntösi
genitive virkasääntösi virkasääntöjesi
partitive virkasääntöäsi virkasääntöjäsi
inessive virkasäännössäsi virkasäännöissäsi
elative virkasäännöstäsi virkasäännöistäsi
illative virkasääntöösi virkasääntöihisi
adessive virkasäännölläsi virkasäännöilläsi
ablative virkasäännöltäsi virkasäännöiltäsi
allative virkasäännöllesi virkasäännöillesi
essive virkasääntönäsi virkasääntöinäsi
translative virkasäännöksesi virkasäännöiksesi
abessive virkasäännöttäsi virkasäännöittäsi
instructive — —
comitative — virkasääntöinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative virkasääntömme virkasääntömme
accusative nom. virkasääntömme virkasääntömme
gen. virkasääntömme
genitive virkasääntömme virkasääntöjemme
partitive virkasääntöämme virkasääntöjämme
inessive virkasäännössämme virkasäännöissämme
elative virkasäännöstämme virkasäännöistämme
illative virkasääntöömme virkasääntöihimme
adessive virkasäännöllämme virkasäännöillämme
ablative virkasäännöltämme virkasäännöiltämme
allative virkasäännöllemme virkasäännöillemme
essive virkasääntönämme virkasääntöinämme
translative virkasäännöksemme virkasäännöiksemme
abessive virkasäännöttämme virkasäännöittämme
instructive — —
comitative — virkasääntöinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative virkasääntönne virkasääntönne
accusative nom. virkasääntönne virkasääntönne
gen. virkasääntönne
genitive virkasääntönne virkasääntöjenne
partitive virkasääntöänne virkasääntöjänne
inessive virkasäännössänne virkasäännöissänne
elative virkasäännöstänne virkasäännöistänne
illative virkasääntöönne virkasääntöihinne
adessive virkasäännöllänne virkasäännöillänne
ablative virkasäännöltänne virkasäännöiltänne
allative virkasäännöllenne virkasäännöillenne
essive virkasääntönänne virkasääntöinänne
translative virkasäännöksenne virkasäännöiksenne
abessive virkasäännöttänne virkasäännöittänne
instructive — —
comitative — virkasääntöinenne
third-person possessor
singular plural
nominative virkasääntönsä virkasääntönsä
accusative nom. virkasääntönsä virkasääntönsä
gen. virkasääntönsä
genitive virkasääntönsä virkasääntöjensä
partitive virkasääntöään
virkasääntöänsä 		virkasääntöjään
virkasääntöjänsä
inessive virkasäännössään
virkasäännössänsä 		virkasäännöissään
virkasäännöissänsä
elative virkasäännöstään
virkasäännöstänsä 		virkasäännöistään
virkasäännöistänsä
illative virkasääntöönsä virkasääntöihinsä
adessive virkasäännöllään
virkasäännöllänsä 		virkasäännöillään
virkasäännöillänsä
ablative virkasäännöltään
virkasäännöltänsä 		virkasäännöiltään
virkasäännöiltänsä
allative virkasäännölleen
virkasäännöllensä 		virkasäännöilleen
virkasäännöillensä
essive virkasääntönään
virkasääntönänsä 		virkasääntöinään
virkasääntöinänsä
translative virkasäännökseen
virkasäännöksensä 		virkasäännöikseen
virkasäännöiksensä
abessive virkasäännöttään
virkasäännöttänsä 		virkasäännöittään
virkasäännöittänsä
instructive — —
comitative — virkasääntöineen
virkasääntöinensä

Further reading

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.