virtaamaton

Finnish

Etymology

virrata +‎ -maton

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈʋirtɑːmɑton/, [ˈʋirt̪ɑ̝ːˌmɑ̝t̪o̞n]
  • Rhymes: -ɑton
  • Syllabification(key): vir‧taa‧ma‧ton
  • Hyphenation(key): vir‧taa‧ma‧ton

Adjective

virtaamaton

  1. stagnant, not flowing

Declension

Inflection of virtaamaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
nominative virtaamaton virtaamattomat
genitive virtaamattoman virtaamattomien
partitive virtaamatonta virtaamattomia
illative virtaamattomaan virtaamattomiin
singular plural
nominative virtaamaton virtaamattomat
accusative nom. virtaamaton virtaamattomat
gen. virtaamattoman
genitive virtaamattoman virtaamattomien
virtaamatonten rare
partitive virtaamatonta virtaamattomia
inessive virtaamattomassa virtaamattomissa
elative virtaamattomasta virtaamattomista
illative virtaamattomaan virtaamattomiin
adessive virtaamattomalla virtaamattomilla
ablative virtaamattomalta virtaamattomilta
allative virtaamattomalle virtaamattomille
essive virtaamattomana virtaamattomina
translative virtaamattomaksi virtaamattomiksi
abessive virtaamattomatta virtaamattomitta
instructive — virtaamattomin
comitative — virtaamattomine
Possessive forms of virtaamaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative virtaamattomani virtaamattomani
accusative nom. virtaamattomani virtaamattomani
gen. virtaamattomani
genitive virtaamattomani virtaamattomieni
virtaamatonteni rare
partitive virtaamatontani virtaamattomiani
inessive virtaamattomassani virtaamattomissani
elative virtaamattomastani virtaamattomistani
illative virtaamattomaani virtaamattomiini
adessive virtaamattomallani virtaamattomillani
ablative virtaamattomaltani virtaamattomiltani
allative virtaamattomalleni virtaamattomilleni
essive virtaamattomanani virtaamattominani
translative virtaamattomakseni virtaamattomikseni
abessive virtaamattomattani virtaamattomittani
instructive — —
comitative — virtaamattomineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative virtaamattomasi virtaamattomasi
accusative nom. virtaamattomasi virtaamattomasi
gen. virtaamattomasi
genitive virtaamattomasi virtaamattomiesi
virtaamatontesi rare
partitive virtaamatontasi virtaamattomiasi
inessive virtaamattomassasi virtaamattomissasi
elative virtaamattomastasi virtaamattomistasi
illative virtaamattomaasi virtaamattomiisi
adessive virtaamattomallasi virtaamattomillasi
ablative virtaamattomaltasi virtaamattomiltasi
allative virtaamattomallesi virtaamattomillesi
essive virtaamattomanasi virtaamattominasi
translative virtaamattomaksesi virtaamattomiksesi
abessive virtaamattomattasi virtaamattomittasi
instructive — —
comitative — virtaamattominesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative virtaamattomamme virtaamattomamme
accusative nom. virtaamattomamme virtaamattomamme
gen. virtaamattomamme
genitive virtaamattomamme virtaamattomiemme
virtaamatontemme rare
partitive virtaamatontamme virtaamattomiamme
inessive virtaamattomassamme virtaamattomissamme
elative virtaamattomastamme virtaamattomistamme
illative virtaamattomaamme virtaamattomiimme
adessive virtaamattomallamme virtaamattomillamme
ablative virtaamattomaltamme virtaamattomiltamme
allative virtaamattomallemme virtaamattomillemme
essive virtaamattomanamme virtaamattominamme
translative virtaamattomaksemme virtaamattomiksemme
abessive virtaamattomattamme virtaamattomittamme
instructive — —
comitative — virtaamattominemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative virtaamattomanne virtaamattomanne
accusative nom. virtaamattomanne virtaamattomanne
gen. virtaamattomanne
genitive virtaamattomanne virtaamattomienne
virtaamatontenne rare
partitive virtaamatontanne virtaamattomianne
inessive virtaamattomassanne virtaamattomissanne
elative virtaamattomastanne virtaamattomistanne
illative virtaamattomaanne virtaamattomiinne
adessive virtaamattomallanne virtaamattomillanne
ablative virtaamattomaltanne virtaamattomiltanne
allative virtaamattomallenne virtaamattomillenne
essive virtaamattomananne virtaamattominanne
translative virtaamattomaksenne virtaamattomiksenne
abessive virtaamattomattanne virtaamattomittanne
instructive — —
comitative — virtaamattominenne
third-person possessor
singular plural
nominative virtaamattomansa virtaamattomansa
accusative nom. virtaamattomansa virtaamattomansa
gen. virtaamattomansa
genitive virtaamattomansa virtaamattomiensa
virtaamatontensa rare
partitive virtaamatontaan
virtaamatontansa 		virtaamattomiaan
virtaamattomiansa
inessive virtaamattomassaan
virtaamattomassansa 		virtaamattomissaan
virtaamattomissansa
elative virtaamattomastaan
virtaamattomastansa 		virtaamattomistaan
virtaamattomistansa
illative virtaamattomaansa virtaamattomiinsa
adessive virtaamattomallaan
virtaamattomallansa 		virtaamattomillaan
virtaamattomillansa
ablative virtaamattomaltaan
virtaamattomaltansa 		virtaamattomiltaan
virtaamattomiltansa
allative virtaamattomalleen
virtaamattomallensa 		virtaamattomilleen
virtaamattomillensa
essive virtaamattomanaan
virtaamattomanansa 		virtaamattominaan
virtaamattominansa
translative virtaamattomakseen
virtaamattomaksensa 		virtaamattomikseen
virtaamattomiksensa
abessive virtaamattomattaan
virtaamattomattansa 		virtaamattomittaan
virtaamattomittansa
instructive — —
comitative — virtaamattomineen
virtaamattominensa

Derived terms

  • virtaamattomuus

Participle

virtaamaton

  1. negative participle of virrata
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.