vuoropuhelu

Finnish

Etymology

vuoro +‎ puhelu

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈʋuo̯roˌpuhelu/, [ˈʋuo̞̯ro̞ˌpuɦe̞lu]
  • Rhymes: -uhelu
  • Syllabification(key): vuo‧ro‧pu‧he‧lu
  • Hyphenation(key): vuoro‧puhe‧lu

Noun

vuoropuhelu

  1. dialogue (conversation or other discourse between individuals)

Declension

Inflection of vuoropuhelu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)
nominative vuoropuhelu vuoropuhelut
genitive vuoropuhelun vuoropuhelujen
vuoropuheluiden
vuoropuheluitten
partitive vuoropuhelua vuoropuheluja
vuoropuheluita
illative vuoropuheluun vuoropuheluihin
singular plural
nominative vuoropuhelu vuoropuhelut
accusative nom. vuoropuhelu vuoropuhelut
gen. vuoropuhelun
genitive vuoropuhelun vuoropuhelujen
vuoropuheluiden
vuoropuheluitten
partitive vuoropuhelua vuoropuheluja
vuoropuheluita
inessive vuoropuhelussa vuoropuheluissa
elative vuoropuhelusta vuoropuheluista
illative vuoropuheluun vuoropuheluihin
adessive vuoropuhelulla vuoropuheluilla
ablative vuoropuhelulta vuoropuheluilta
allative vuoropuhelulle vuoropuheluille
essive vuoropuheluna vuoropuheluina
translative vuoropuheluksi vuoropuheluiksi
abessive vuoropuhelutta vuoropuheluitta
instructive — vuoropuheluin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of vuoropuhelu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative vuoropuheluni vuoropuheluni
accusative nom. vuoropuheluni vuoropuheluni
gen. vuoropuheluni
genitive vuoropuheluni vuoropuhelujeni
vuoropuheluideni
vuoropuheluitteni
partitive vuoropuheluani vuoropuhelujani
vuoropuheluitani
inessive vuoropuhelussani vuoropuheluissani
elative vuoropuhelustani vuoropuheluistani
illative vuoropuheluuni vuoropuheluihini
adessive vuoropuhelullani vuoropuheluillani
ablative vuoropuhelultani vuoropuheluiltani
allative vuoropuhelulleni vuoropuheluilleni
essive vuoropuhelunani vuoropuheluinani
translative vuoropuhelukseni vuoropuheluikseni
abessive vuoropuheluttani vuoropuheluittani
instructive — —
comitative — vuoropuheluineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative vuoropuhelusi vuoropuhelusi
accusative nom. vuoropuhelusi vuoropuhelusi
gen. vuoropuhelusi
genitive vuoropuhelusi vuoropuhelujesi
vuoropuheluidesi
vuoropuheluittesi
partitive vuoropuheluasi vuoropuhelujasi
vuoropuheluitasi
inessive vuoropuhelussasi vuoropuheluissasi
elative vuoropuhelustasi vuoropuheluistasi
illative vuoropuheluusi vuoropuheluihisi
adessive vuoropuhelullasi vuoropuheluillasi
ablative vuoropuhelultasi vuoropuheluiltasi
allative vuoropuhelullesi vuoropuheluillesi
essive vuoropuhelunasi vuoropuheluinasi
translative vuoropuheluksesi vuoropuheluiksesi
abessive vuoropuheluttasi vuoropuheluittasi
instructive — —
comitative — vuoropuheluinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative vuoropuhelumme vuoropuhelumme
accusative nom. vuoropuhelumme vuoropuhelumme
gen. vuoropuhelumme
genitive vuoropuhelumme vuoropuhelujemme
vuoropuheluidemme
vuoropuheluittemme
partitive vuoropuheluamme vuoropuhelujamme
vuoropuheluitamme
inessive vuoropuhelussamme vuoropuheluissamme
elative vuoropuhelustamme vuoropuheluistamme
illative vuoropuheluumme vuoropuheluihimme
adessive vuoropuhelullamme vuoropuheluillamme
ablative vuoropuhelultamme vuoropuheluiltamme
allative vuoropuhelullemme vuoropuheluillemme
essive vuoropuhelunamme vuoropuheluinamme
translative vuoropuheluksemme vuoropuheluiksemme
abessive vuoropuheluttamme vuoropuheluittamme
instructive — —
comitative — vuoropuheluinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative vuoropuhelunne vuoropuhelunne
accusative nom. vuoropuhelunne vuoropuhelunne
gen. vuoropuhelunne
genitive vuoropuhelunne vuoropuhelujenne
vuoropuheluidenne
vuoropuheluittenne
partitive vuoropuheluanne vuoropuhelujanne
vuoropuheluitanne
inessive vuoropuhelussanne vuoropuheluissanne
elative vuoropuhelustanne vuoropuheluistanne
illative vuoropuheluunne vuoropuheluihinne
adessive vuoropuhelullanne vuoropuheluillanne
ablative vuoropuhelultanne vuoropuheluiltanne
allative vuoropuhelullenne vuoropuheluillenne
essive vuoropuhelunanne vuoropuheluinanne
translative vuoropuheluksenne vuoropuheluiksenne
abessive vuoropuheluttanne vuoropuheluittanne
instructive — —
comitative — vuoropuheluinenne
third-person possessor
singular plural
nominative vuoropuhelunsa vuoropuhelunsa
accusative nom. vuoropuhelunsa vuoropuhelunsa
gen. vuoropuhelunsa
genitive vuoropuhelunsa vuoropuhelujensa
vuoropuheluidensa
vuoropuheluittensa
partitive vuoropuheluaan
vuoropuheluansa 		vuoropuhelujaan
vuoropuheluitaan
vuoropuhelujansa
vuoropuheluitansa
inessive vuoropuhelussaan
vuoropuhelussansa 		vuoropuheluissaan
vuoropuheluissansa
elative vuoropuhelustaan
vuoropuhelustansa 		vuoropuheluistaan
vuoropuheluistansa
illative vuoropuheluunsa vuoropuheluihinsa
adessive vuoropuhelullaan
vuoropuhelullansa 		vuoropuheluillaan
vuoropuheluillansa
ablative vuoropuhelultaan
vuoropuhelultansa 		vuoropuheluiltaan
vuoropuheluiltansa
allative vuoropuhelulleen
vuoropuhelullensa 		vuoropuheluilleen
vuoropuheluillensa
essive vuoropuhelunaan
vuoropuhelunansa 		vuoropuheluinaan
vuoropuheluinansa
translative vuoropuhelukseen
vuoropuheluksensa 		vuoropuheluikseen
vuoropuheluiksensa
abessive vuoropuheluttaan
vuoropuheluttansa 		vuoropuheluittaan
vuoropuheluittansa
instructive — —
comitative — vuoropuheluineen
vuoropuheluinensa

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.