vuorotahtinen

Finnish

Etymology

vuorotahti +‎ -inen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈʋuo̯roˌtɑhtinen/, [ˈʋuo̞̯ro̞ˌt̪ɑ̝xt̪ine̞n]
  • Rhymes: -ɑhtinen
  • Syllabification(key): vuo‧ro‧tah‧ti‧nen
  • Hyphenation(key): vuoro‧tahti‧nen

Adjective

vuorotahtinen

  1. alternating, happening in an alternating pace or fashion (such as in skiing when pushing with one foot at a time)

Declension

Inflection of vuorotahtinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative vuorotahtinen vuorotahtiset
genitive vuorotahtisen vuorotahtisten
vuorotahtisien
partitive vuorotahtista vuorotahtisia
illative vuorotahtiseen vuorotahtisiin
singular plural
nominative vuorotahtinen vuorotahtiset
accusative nom. vuorotahtinen vuorotahtiset
gen. vuorotahtisen
genitive vuorotahtisen vuorotahtisten
vuorotahtisien
partitive vuorotahtista vuorotahtisia
inessive vuorotahtisessa vuorotahtisissa
elative vuorotahtisesta vuorotahtisista
illative vuorotahtiseen vuorotahtisiin
adessive vuorotahtisella vuorotahtisilla
ablative vuorotahtiselta vuorotahtisilta
allative vuorotahtiselle vuorotahtisille
essive vuorotahtisena vuorotahtisina
translative vuorotahtiseksi vuorotahtisiksi
abessive vuorotahtisetta vuorotahtisitta
instructive — vuorotahtisin
comitative — vuorotahtisine
Possessive forms of vuorotahtinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative vuorotahtiseni vuorotahtiseni
accusative nom. vuorotahtiseni vuorotahtiseni
gen. vuorotahtiseni
genitive vuorotahtiseni vuorotahtisteni
vuorotahtisieni
partitive vuorotahtistani vuorotahtisiani
inessive vuorotahtisessani vuorotahtisissani
elative vuorotahtisestani vuorotahtisistani
illative vuorotahtiseeni vuorotahtisiini
adessive vuorotahtisellani vuorotahtisillani
ablative vuorotahtiseltani vuorotahtisiltani
allative vuorotahtiselleni vuorotahtisilleni
essive vuorotahtisenani vuorotahtisinani
translative vuorotahtisekseni vuorotahtisikseni
abessive vuorotahtisettani vuorotahtisittani
instructive — —
comitative — vuorotahtisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative vuorotahtisesi vuorotahtisesi
accusative nom. vuorotahtisesi vuorotahtisesi
gen. vuorotahtisesi
genitive vuorotahtisesi vuorotahtistesi
vuorotahtisiesi
partitive vuorotahtistasi vuorotahtisiasi
inessive vuorotahtisessasi vuorotahtisissasi
elative vuorotahtisestasi vuorotahtisistasi
illative vuorotahtiseesi vuorotahtisiisi
adessive vuorotahtisellasi vuorotahtisillasi
ablative vuorotahtiseltasi vuorotahtisiltasi
allative vuorotahtisellesi vuorotahtisillesi
essive vuorotahtisenasi vuorotahtisinasi
translative vuorotahtiseksesi vuorotahtisiksesi
abessive vuorotahtisettasi vuorotahtisittasi
instructive — —
comitative — vuorotahtisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative vuorotahtisemme vuorotahtisemme
accusative nom. vuorotahtisemme vuorotahtisemme
gen. vuorotahtisemme
genitive vuorotahtisemme vuorotahtistemme
vuorotahtisiemme
partitive vuorotahtistamme vuorotahtisiamme
inessive vuorotahtisessamme vuorotahtisissamme
elative vuorotahtisestamme vuorotahtisistamme
illative vuorotahtiseemme vuorotahtisiimme
adessive vuorotahtisellamme vuorotahtisillamme
ablative vuorotahtiseltamme vuorotahtisiltamme
allative vuorotahtisellemme vuorotahtisillemme
essive vuorotahtisenamme vuorotahtisinamme
translative vuorotahtiseksemme vuorotahtisiksemme
abessive vuorotahtisettamme vuorotahtisittamme
instructive — —
comitative — vuorotahtisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative vuorotahtisenne vuorotahtisenne
accusative nom. vuorotahtisenne vuorotahtisenne
gen. vuorotahtisenne
genitive vuorotahtisenne vuorotahtistenne
vuorotahtisienne
partitive vuorotahtistanne vuorotahtisianne
inessive vuorotahtisessanne vuorotahtisissanne
elative vuorotahtisestanne vuorotahtisistanne
illative vuorotahtiseenne vuorotahtisiinne
adessive vuorotahtisellanne vuorotahtisillanne
ablative vuorotahtiseltanne vuorotahtisiltanne
allative vuorotahtisellenne vuorotahtisillenne
essive vuorotahtisenanne vuorotahtisinanne
translative vuorotahtiseksenne vuorotahtisiksenne
abessive vuorotahtisettanne vuorotahtisittanne
instructive — —
comitative — vuorotahtisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative vuorotahtisensa vuorotahtisensa
accusative nom. vuorotahtisensa vuorotahtisensa
gen. vuorotahtisensa
genitive vuorotahtisensa vuorotahtistensa
vuorotahtisiensa
partitive vuorotahtistaan
vuorotahtistansa 		vuorotahtisiaan
vuorotahtisiansa
inessive vuorotahtisessaan
vuorotahtisessansa 		vuorotahtisissaan
vuorotahtisissansa
elative vuorotahtisestaan
vuorotahtisestansa 		vuorotahtisistaan
vuorotahtisistansa
illative vuorotahtiseensa vuorotahtisiinsa
adessive vuorotahtisellaan
vuorotahtisellansa 		vuorotahtisillaan
vuorotahtisillansa
ablative vuorotahtiseltaan
vuorotahtiseltansa 		vuorotahtisiltaan
vuorotahtisiltansa
allative vuorotahtiselleen
vuorotahtisellensa 		vuorotahtisilleen
vuorotahtisillensa
essive vuorotahtisenaan
vuorotahtisenansa 		vuorotahtisinaan
vuorotahtisinansa
translative vuorotahtisekseen
vuorotahtiseksensa 		vuorotahtisikseen
vuorotahtisiksensa
abessive vuorotahtisettaan
vuorotahtisettansa 		vuorotahtisittaan
vuorotahtisittansa
instructive — —
comitative — vuorotahtisineen
vuorotahtisinensa

Derived terms

  • vuorotahtisesti
  • vuorotahtisuus

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.