vuorotteleminen

Finnish

Etymology

vuorotella +‎ -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈʋuo̯rotːeleminen/, [ˈʋuo̞̯ro̞t̪̚ˌt̪e̞le̞ˌmine̞n]
  • Rhymes: -inen
  • Syllabification(key): vuo‧rot‧te‧le‧mi‧nen
  • Hyphenation(key): vuo‧rot‧te‧le‧mi‧nen

Noun

vuorotteleminen

  1. verbal noun of vuorotella
    1. alternating, rotating, taking turns

Declension

Inflection of vuorotteleminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative vuorotteleminen vuorottelemiset
genitive vuorottelemisen vuorottelemisten
vuorottelemisien
partitive vuorottelemista vuorottelemisia
illative vuorottelemiseen vuorottelemisiin
singular plural
nominative vuorotteleminen vuorottelemiset
accusative nom. vuorotteleminen vuorottelemiset
gen. vuorottelemisen
genitive vuorottelemisen vuorottelemisten
vuorottelemisien
partitive vuorottelemista vuorottelemisia
inessive vuorottelemisessa vuorottelemisissa
elative vuorottelemisesta vuorottelemisista
illative vuorottelemiseen vuorottelemisiin
adessive vuorottelemisella vuorottelemisilla
ablative vuorottelemiselta vuorottelemisilta
allative vuorottelemiselle vuorottelemisille
essive vuorottelemisena vuorottelemisina
translative vuorottelemiseksi vuorottelemisiksi
abessive vuorottelemisetta vuorottelemisitta
instructive — vuorottelemisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of vuorotteleminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative vuorottelemiseni vuorottelemiseni
accusative nom. vuorottelemiseni vuorottelemiseni
gen. vuorottelemiseni
genitive vuorottelemiseni vuorottelemisteni
vuorottelemisieni
partitive vuorottelemistani vuorottelemisiani
inessive vuorottelemisessani vuorottelemisissani
elative vuorottelemisestani vuorottelemisistani
illative vuorottelemiseeni vuorottelemisiini
adessive vuorottelemisellani vuorottelemisillani
ablative vuorottelemiseltani vuorottelemisiltani
allative vuorottelemiselleni vuorottelemisilleni
essive vuorottelemisenani vuorottelemisinani
translative vuorottelemisekseni vuorottelemisikseni
abessive vuorottelemisettani vuorottelemisittani
instructive — —
comitative — vuorottelemisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative vuorottelemisesi vuorottelemisesi
accusative nom. vuorottelemisesi vuorottelemisesi
gen. vuorottelemisesi
genitive vuorottelemisesi vuorottelemistesi
vuorottelemisiesi
partitive vuorottelemistasi vuorottelemisiasi
inessive vuorottelemisessasi vuorottelemisissasi
elative vuorottelemisestasi vuorottelemisistasi
illative vuorottelemiseesi vuorottelemisiisi
adessive vuorottelemisellasi vuorottelemisillasi
ablative vuorottelemiseltasi vuorottelemisiltasi
allative vuorottelemisellesi vuorottelemisillesi
essive vuorottelemisenasi vuorottelemisinasi
translative vuorottelemiseksesi vuorottelemisiksesi
abessive vuorottelemisettasi vuorottelemisittasi
instructive — —
comitative — vuorottelemisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative vuorottelemisemme vuorottelemisemme
accusative nom. vuorottelemisemme vuorottelemisemme
gen. vuorottelemisemme
genitive vuorottelemisemme vuorottelemistemme
vuorottelemisiemme
partitive vuorottelemistamme vuorottelemisiamme
inessive vuorottelemisessamme vuorottelemisissamme
elative vuorottelemisestamme vuorottelemisistamme
illative vuorottelemiseemme vuorottelemisiimme
adessive vuorottelemisellamme vuorottelemisillamme
ablative vuorottelemiseltamme vuorottelemisiltamme
allative vuorottelemisellemme vuorottelemisillemme
essive vuorottelemisenamme vuorottelemisinamme
translative vuorottelemiseksemme vuorottelemisiksemme
abessive vuorottelemisettamme vuorottelemisittamme
instructive — —
comitative — vuorottelemisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative vuorottelemisenne vuorottelemisenne
accusative nom. vuorottelemisenne vuorottelemisenne
gen. vuorottelemisenne
genitive vuorottelemisenne vuorottelemistenne
vuorottelemisienne
partitive vuorottelemistanne vuorottelemisianne
inessive vuorottelemisessanne vuorottelemisissanne
elative vuorottelemisestanne vuorottelemisistanne
illative vuorottelemiseenne vuorottelemisiinne
adessive vuorottelemisellanne vuorottelemisillanne
ablative vuorottelemiseltanne vuorottelemisiltanne
allative vuorottelemisellenne vuorottelemisillenne
essive vuorottelemisenanne vuorottelemisinanne
translative vuorottelemiseksenne vuorottelemisiksenne
abessive vuorottelemisettanne vuorottelemisittanne
instructive — —
comitative — vuorottelemisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative vuorottelemisensa vuorottelemisensa
accusative nom. vuorottelemisensa vuorottelemisensa
gen. vuorottelemisensa
genitive vuorottelemisensa vuorottelemistensa
vuorottelemisiensa
partitive vuorottelemistaan
vuorottelemistansa 		vuorottelemisiaan
vuorottelemisiansa
inessive vuorottelemisessaan
vuorottelemisessansa 		vuorottelemisissaan
vuorottelemisissansa
elative vuorottelemisestaan
vuorottelemisestansa 		vuorottelemisistaan
vuorottelemisistansa
illative vuorottelemiseensa vuorottelemisiinsa
adessive vuorottelemisellaan
vuorottelemisellansa 		vuorottelemisillaan
vuorottelemisillansa
ablative vuorottelemiseltaan
vuorottelemiseltansa 		vuorottelemisiltaan
vuorottelemisiltansa
allative vuorottelemiselleen
vuorottelemisellensa 		vuorottelemisilleen
vuorottelemisillensa
essive vuorottelemisenaan
vuorottelemisenansa 		vuorottelemisinaan
vuorottelemisinansa
translative vuorottelemisekseen
vuorottelemiseksensa 		vuorottelemisikseen
vuorottelemisiksensa
abessive vuorottelemisettaan
vuorottelemisettansa 		vuorottelemisittaan
vuorottelemisittansa
instructive — —
comitative — vuorottelemisineen
vuorottelemisinensa
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.