vuorottelu

Finnish

Etymology

vuorotella +‎ -u

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈʋuo̯rotːelu/, [ˈʋuo̞̯ro̞t̪̚ˌt̪e̞lu]
  • Rhymes: -elu
  • Syllabification(key): vuo‧rot‧te‧lu
  • Hyphenation(key): vuo‧rot‧te‧lu

Noun

vuorottelu

  1. alternation, rotation

Declension

Inflection of vuorottelu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)
nominative vuorottelu vuorottelut
genitive vuorottelun vuorottelujen
vuorotteluiden
vuorotteluitten
partitive vuorottelua vuorotteluja
vuorotteluita
illative vuorotteluun vuorotteluihin
singular plural
nominative vuorottelu vuorottelut
accusative nom. vuorottelu vuorottelut
gen. vuorottelun
genitive vuorottelun vuorottelujen
vuorotteluiden
vuorotteluitten
partitive vuorottelua vuorotteluja
vuorotteluita
inessive vuorottelussa vuorotteluissa
elative vuorottelusta vuorotteluista
illative vuorotteluun vuorotteluihin
adessive vuorottelulla vuorotteluilla
ablative vuorottelulta vuorotteluilta
allative vuorottelulle vuorotteluille
essive vuorotteluna vuorotteluina
translative vuorotteluksi vuorotteluiksi
abessive vuorottelutta vuorotteluitta
instructive — vuorotteluin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of vuorottelu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative vuorotteluni vuorotteluni
accusative nom. vuorotteluni vuorotteluni
gen. vuorotteluni
genitive vuorotteluni vuorottelujeni
vuorotteluideni
vuorotteluitteni
partitive vuorotteluani vuorottelujani
vuorotteluitani
inessive vuorottelussani vuorotteluissani
elative vuorottelustani vuorotteluistani
illative vuorotteluuni vuorotteluihini
adessive vuorottelullani vuorotteluillani
ablative vuorottelultani vuorotteluiltani
allative vuorottelulleni vuorotteluilleni
essive vuorottelunani vuorotteluinani
translative vuorottelukseni vuorotteluikseni
abessive vuorotteluttani vuorotteluittani
instructive — —
comitative — vuorotteluineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative vuorottelusi vuorottelusi
accusative nom. vuorottelusi vuorottelusi
gen. vuorottelusi
genitive vuorottelusi vuorottelujesi
vuorotteluidesi
vuorotteluittesi
partitive vuorotteluasi vuorottelujasi
vuorotteluitasi
inessive vuorottelussasi vuorotteluissasi
elative vuorottelustasi vuorotteluistasi
illative vuorotteluusi vuorotteluihisi
adessive vuorottelullasi vuorotteluillasi
ablative vuorottelultasi vuorotteluiltasi
allative vuorottelullesi vuorotteluillesi
essive vuorottelunasi vuorotteluinasi
translative vuorotteluksesi vuorotteluiksesi
abessive vuorotteluttasi vuorotteluittasi
instructive — —
comitative — vuorotteluinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative vuorottelumme vuorottelumme
accusative nom. vuorottelumme vuorottelumme
gen. vuorottelumme
genitive vuorottelumme vuorottelujemme
vuorotteluidemme
vuorotteluittemme
partitive vuorotteluamme vuorottelujamme
vuorotteluitamme
inessive vuorottelussamme vuorotteluissamme
elative vuorottelustamme vuorotteluistamme
illative vuorotteluumme vuorotteluihimme
adessive vuorottelullamme vuorotteluillamme
ablative vuorottelultamme vuorotteluiltamme
allative vuorottelullemme vuorotteluillemme
essive vuorottelunamme vuorotteluinamme
translative vuorotteluksemme vuorotteluiksemme
abessive vuorotteluttamme vuorotteluittamme
instructive — —
comitative — vuorotteluinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative vuorottelunne vuorottelunne
accusative nom. vuorottelunne vuorottelunne
gen. vuorottelunne
genitive vuorottelunne vuorottelujenne
vuorotteluidenne
vuorotteluittenne
partitive vuorotteluanne vuorottelujanne
vuorotteluitanne
inessive vuorottelussanne vuorotteluissanne
elative vuorottelustanne vuorotteluistanne
illative vuorotteluunne vuorotteluihinne
adessive vuorottelullanne vuorotteluillanne
ablative vuorottelultanne vuorotteluiltanne
allative vuorottelullenne vuorotteluillenne
essive vuorottelunanne vuorotteluinanne
translative vuorotteluksenne vuorotteluiksenne
abessive vuorotteluttanne vuorotteluittanne
instructive — —
comitative — vuorotteluinenne
third-person possessor
singular plural
nominative vuorottelunsa vuorottelunsa
accusative nom. vuorottelunsa vuorottelunsa
gen. vuorottelunsa
genitive vuorottelunsa vuorottelujensa
vuorotteluidensa
vuorotteluittensa
partitive vuorotteluaan
vuorotteluansa 		vuorottelujaan
vuorotteluitaan
vuorottelujansa
vuorotteluitansa
inessive vuorottelussaan
vuorottelussansa 		vuorotteluissaan
vuorotteluissansa
elative vuorottelustaan
vuorottelustansa 		vuorotteluistaan
vuorotteluistansa
illative vuorotteluunsa vuorotteluihinsa
adessive vuorottelullaan
vuorottelullansa 		vuorotteluillaan
vuorotteluillansa
ablative vuorottelultaan
vuorottelultansa 		vuorotteluiltaan
vuorotteluiltansa
allative vuorottelulleen
vuorottelullensa 		vuorotteluilleen
vuorotteluillensa
essive vuorottelunaan
vuorottelunansa 		vuorotteluinaan
vuorotteluinansa
translative vuorottelukseen
vuorotteluksensa 		vuorotteluikseen
vuorotteluiksensa
abessive vuorotteluttaan
vuorotteluttansa 		vuorotteluittaan
vuorotteluittansa
instructive — —
comitative — vuorotteluineen
vuorotteluinensa

Derived terms

compounds

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.