yhdentäminen

Finnish

Etymology

yhdentää +‎ -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈyhdentæminen/, [ˈyçde̞n̪ˌt̪æmine̞n]
  • Rhymes: -æminen
  • Syllabification(key): yh‧den‧tä‧mi‧nen
  • Hyphenation(key): yh‧den‧tä‧mi‧nen

Noun

yhdentäminen

  1. verbal noun of yhdentää
    1. integrating, incorporating, merging

Declension

Inflection of yhdentäminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative yhdentäminen yhdentämiset
genitive yhdentämisen yhdentämisten
yhdentämisien
partitive yhdentämistä yhdentämisiä
illative yhdentämiseen yhdentämisiin
singular plural
nominative yhdentäminen yhdentämiset
accusative nom. yhdentäminen yhdentämiset
gen. yhdentämisen
genitive yhdentämisen yhdentämisten
yhdentämisien
partitive yhdentämistä yhdentämisiä
inessive yhdentämisessä yhdentämisissä
elative yhdentämisestä yhdentämisistä
illative yhdentämiseen yhdentämisiin
adessive yhdentämisellä yhdentämisillä
ablative yhdentämiseltä yhdentämisiltä
allative yhdentämiselle yhdentämisille
essive yhdentämisenä yhdentämisinä
translative yhdentämiseksi yhdentämisiksi
abessive yhdentämisettä yhdentämisittä
instructive — yhdentämisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of yhdentäminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative yhdentämiseni yhdentämiseni
accusative nom. yhdentämiseni yhdentämiseni
gen. yhdentämiseni
genitive yhdentämiseni yhdentämisteni
yhdentämisieni
partitive yhdentämistäni yhdentämisiäni
inessive yhdentämisessäni yhdentämisissäni
elative yhdentämisestäni yhdentämisistäni
illative yhdentämiseeni yhdentämisiini
adessive yhdentämiselläni yhdentämisilläni
ablative yhdentämiseltäni yhdentämisiltäni
allative yhdentämiselleni yhdentämisilleni
essive yhdentämisenäni yhdentämisinäni
translative yhdentämisekseni yhdentämisikseni
abessive yhdentämisettäni yhdentämisittäni
instructive — —
comitative — yhdentämisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative yhdentämisesi yhdentämisesi
accusative nom. yhdentämisesi yhdentämisesi
gen. yhdentämisesi
genitive yhdentämisesi yhdentämistesi
yhdentämisiesi
partitive yhdentämistäsi yhdentämisiäsi
inessive yhdentämisessäsi yhdentämisissäsi
elative yhdentämisestäsi yhdentämisistäsi
illative yhdentämiseesi yhdentämisiisi
adessive yhdentämiselläsi yhdentämisilläsi
ablative yhdentämiseltäsi yhdentämisiltäsi
allative yhdentämisellesi yhdentämisillesi
essive yhdentämisenäsi yhdentämisinäsi
translative yhdentämiseksesi yhdentämisiksesi
abessive yhdentämisettäsi yhdentämisittäsi
instructive — —
comitative — yhdentämisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative yhdentämisemme yhdentämisemme
accusative nom. yhdentämisemme yhdentämisemme
gen. yhdentämisemme
genitive yhdentämisemme yhdentämistemme
yhdentämisiemme
partitive yhdentämistämme yhdentämisiämme
inessive yhdentämisessämme yhdentämisissämme
elative yhdentämisestämme yhdentämisistämme
illative yhdentämiseemme yhdentämisiimme
adessive yhdentämisellämme yhdentämisillämme
ablative yhdentämiseltämme yhdentämisiltämme
allative yhdentämisellemme yhdentämisillemme
essive yhdentämisenämme yhdentämisinämme
translative yhdentämiseksemme yhdentämisiksemme
abessive yhdentämisettämme yhdentämisittämme
instructive — —
comitative — yhdentämisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative yhdentämisenne yhdentämisenne
accusative nom. yhdentämisenne yhdentämisenne
gen. yhdentämisenne
genitive yhdentämisenne yhdentämistenne
yhdentämisienne
partitive yhdentämistänne yhdentämisiänne
inessive yhdentämisessänne yhdentämisissänne
elative yhdentämisestänne yhdentämisistänne
illative yhdentämiseenne yhdentämisiinne
adessive yhdentämisellänne yhdentämisillänne
ablative yhdentämiseltänne yhdentämisiltänne
allative yhdentämisellenne yhdentämisillenne
essive yhdentämisenänne yhdentämisinänne
translative yhdentämiseksenne yhdentämisiksenne
abessive yhdentämisettänne yhdentämisittänne
instructive — —
comitative — yhdentämisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative yhdentämisensä yhdentämisensä
accusative nom. yhdentämisensä yhdentämisensä
gen. yhdentämisensä
genitive yhdentämisensä yhdentämistensä
yhdentämisiensä
partitive yhdentämistään
yhdentämistänsä 		yhdentämisiään
yhdentämisiänsä
inessive yhdentämisessään
yhdentämisessänsä 		yhdentämisissään
yhdentämisissänsä
elative yhdentämisestään
yhdentämisestänsä 		yhdentämisistään
yhdentämisistänsä
illative yhdentämiseensä yhdentämisiinsä
adessive yhdentämisellään
yhdentämisellänsä 		yhdentämisillään
yhdentämisillänsä
ablative yhdentämiseltään
yhdentämiseltänsä 		yhdentämisiltään
yhdentämisiltänsä
allative yhdentämiselleen
yhdentämisellensä 		yhdentämisilleen
yhdentämisillensä
essive yhdentämisenään
yhdentämisenänsä 		yhdentämisinään
yhdentämisinänsä
translative yhdentämisekseen
yhdentämiseksensä 		yhdentämisikseen
yhdentämisiksensä
abessive yhdentämisettään
yhdentämisettänsä 		yhdentämisittään
yhdentämisittänsä
instructive — —
comitative — yhdentämisineen
yhdentämisinensä
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.