yksinomainen

Finnish

Etymology

yksinomaan +‎ -inen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈyksinˌomɑi̯nen/, [ˈyks̠inˌo̞mɑ̝i̯ne̞n]
  • Rhymes: -omɑinen
  • Syllabification(key): yk‧sin‧o‧mai‧nen
  • Hyphenation(key): yksin‧omai‧nen

Adjective

yksinomainen

  1. exclusive, sole
    yksinomainen talousvyöhyke ― exclusive economic zone

Declension

Inflection of yksinomainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative yksinomainen yksinomaiset
genitive yksinomaisen yksinomaisten
yksinomaisien
partitive yksinomaista yksinomaisia
illative yksinomaiseen yksinomaisiin
singular plural
nominative yksinomainen yksinomaiset
accusative nom. yksinomainen yksinomaiset
gen. yksinomaisen
genitive yksinomaisen yksinomaisten
yksinomaisien
partitive yksinomaista yksinomaisia
inessive yksinomaisessa yksinomaisissa
elative yksinomaisesta yksinomaisista
illative yksinomaiseen yksinomaisiin
adessive yksinomaisella yksinomaisilla
ablative yksinomaiselta yksinomaisilta
allative yksinomaiselle yksinomaisille
essive yksinomaisena yksinomaisina
translative yksinomaiseksi yksinomaisiksi
abessive yksinomaisetta yksinomaisitta
instructive — yksinomaisin
comitative — yksinomaisine
Possessive forms of yksinomainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative yksinomaiseni yksinomaiseni
accusative nom. yksinomaiseni yksinomaiseni
gen. yksinomaiseni
genitive yksinomaiseni yksinomaisteni
yksinomaisieni
partitive yksinomaistani yksinomaisiani
inessive yksinomaisessani yksinomaisissani
elative yksinomaisestani yksinomaisistani
illative yksinomaiseeni yksinomaisiini
adessive yksinomaisellani yksinomaisillani
ablative yksinomaiseltani yksinomaisiltani
allative yksinomaiselleni yksinomaisilleni
essive yksinomaisenani yksinomaisinani
translative yksinomaisekseni yksinomaisikseni
abessive yksinomaisettani yksinomaisittani
instructive — —
comitative — yksinomaisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative yksinomaisesi yksinomaisesi
accusative nom. yksinomaisesi yksinomaisesi
gen. yksinomaisesi
genitive yksinomaisesi yksinomaistesi
yksinomaisiesi
partitive yksinomaistasi yksinomaisiasi
inessive yksinomaisessasi yksinomaisissasi
elative yksinomaisestasi yksinomaisistasi
illative yksinomaiseesi yksinomaisiisi
adessive yksinomaisellasi yksinomaisillasi
ablative yksinomaiseltasi yksinomaisiltasi
allative yksinomaisellesi yksinomaisillesi
essive yksinomaisenasi yksinomaisinasi
translative yksinomaiseksesi yksinomaisiksesi
abessive yksinomaisettasi yksinomaisittasi
instructive — —
comitative — yksinomaisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative yksinomaisemme yksinomaisemme
accusative nom. yksinomaisemme yksinomaisemme
gen. yksinomaisemme
genitive yksinomaisemme yksinomaistemme
yksinomaisiemme
partitive yksinomaistamme yksinomaisiamme
inessive yksinomaisessamme yksinomaisissamme
elative yksinomaisestamme yksinomaisistamme
illative yksinomaiseemme yksinomaisiimme
adessive yksinomaisellamme yksinomaisillamme
ablative yksinomaiseltamme yksinomaisiltamme
allative yksinomaisellemme yksinomaisillemme
essive yksinomaisenamme yksinomaisinamme
translative yksinomaiseksemme yksinomaisiksemme
abessive yksinomaisettamme yksinomaisittamme
instructive — —
comitative — yksinomaisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative yksinomaisenne yksinomaisenne
accusative nom. yksinomaisenne yksinomaisenne
gen. yksinomaisenne
genitive yksinomaisenne yksinomaistenne
yksinomaisienne
partitive yksinomaistanne yksinomaisianne
inessive yksinomaisessanne yksinomaisissanne
elative yksinomaisestanne yksinomaisistanne
illative yksinomaiseenne yksinomaisiinne
adessive yksinomaisellanne yksinomaisillanne
ablative yksinomaiseltanne yksinomaisiltanne
allative yksinomaisellenne yksinomaisillenne
essive yksinomaisenanne yksinomaisinanne
translative yksinomaiseksenne yksinomaisiksenne
abessive yksinomaisettanne yksinomaisittanne
instructive — —
comitative — yksinomaisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative yksinomaisensa yksinomaisensa
accusative nom. yksinomaisensa yksinomaisensa
gen. yksinomaisensa
genitive yksinomaisensa yksinomaistensa
yksinomaisiensa
partitive yksinomaistaan
yksinomaistansa 		yksinomaisiaan
yksinomaisiansa
inessive yksinomaisessaan
yksinomaisessansa 		yksinomaisissaan
yksinomaisissansa
elative yksinomaisestaan
yksinomaisestansa 		yksinomaisistaan
yksinomaisistansa
illative yksinomaiseensa yksinomaisiinsa
adessive yksinomaisellaan
yksinomaisellansa 		yksinomaisillaan
yksinomaisillansa
ablative yksinomaiseltaan
yksinomaiseltansa 		yksinomaisiltaan
yksinomaisiltansa
allative yksinomaiselleen
yksinomaisellensa 		yksinomaisilleen
yksinomaisillensa
essive yksinomaisenaan
yksinomaisenansa 		yksinomaisinaan
yksinomaisinansa
translative yksinomaisekseen
yksinomaiseksensa 		yksinomaisikseen
yksinomaisiksensa
abessive yksinomaisettaan
yksinomaisettansa 		yksinomaisittaan
yksinomaisittansa
instructive — —
comitative — yksinomaisineen
yksinomaisinensa

Derived terms

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.