yksisäikeinen

Finnish

Etymology

yksi +‎ säie +‎ -inen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈyksiˌsæi̯kei̯nen/, [ˈyks̠iˌs̠æi̯k̟e̞i̯ne̞n]
  • Rhymes: -æikeinen
  • Syllabification(key): yk‧si‧säi‧kei‧nen
  • Hyphenation(key): yksi‧säikei‧nen

Adjective

yksisäikeinen

  1. single-threaded

Declension

Inflection of yksisäikeinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative yksisäikeinen yksisäikeiset
genitive yksisäikeisen yksisäikeisten
yksisäikeisien
partitive yksisäikeistä yksisäikeisiä
illative yksisäikeiseen yksisäikeisiin
singular plural
nominative yksisäikeinen yksisäikeiset
accusative nom. yksisäikeinen yksisäikeiset
gen. yksisäikeisen
genitive yksisäikeisen yksisäikeisten
yksisäikeisien
partitive yksisäikeistä yksisäikeisiä
inessive yksisäikeisessä yksisäikeisissä
elative yksisäikeisestä yksisäikeisistä
illative yksisäikeiseen yksisäikeisiin
adessive yksisäikeisellä yksisäikeisillä
ablative yksisäikeiseltä yksisäikeisiltä
allative yksisäikeiselle yksisäikeisille
essive yksisäikeisenä yksisäikeisinä
translative yksisäikeiseksi yksisäikeisiksi
abessive yksisäikeisettä yksisäikeisittä
instructive — yksisäikeisin
comitative — yksisäikeisine
Possessive forms of yksisäikeinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative yksisäikeiseni yksisäikeiseni
accusative nom. yksisäikeiseni yksisäikeiseni
gen. yksisäikeiseni
genitive yksisäikeiseni yksisäikeisteni
yksisäikeisieni
partitive yksisäikeistäni yksisäikeisiäni
inessive yksisäikeisessäni yksisäikeisissäni
elative yksisäikeisestäni yksisäikeisistäni
illative yksisäikeiseeni yksisäikeisiini
adessive yksisäikeiselläni yksisäikeisilläni
ablative yksisäikeiseltäni yksisäikeisiltäni
allative yksisäikeiselleni yksisäikeisilleni
essive yksisäikeisenäni yksisäikeisinäni
translative yksisäikeisekseni yksisäikeisikseni
abessive yksisäikeisettäni yksisäikeisittäni
instructive — —
comitative — yksisäikeisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative yksisäikeisesi yksisäikeisesi
accusative nom. yksisäikeisesi yksisäikeisesi
gen. yksisäikeisesi
genitive yksisäikeisesi yksisäikeistesi
yksisäikeisiesi
partitive yksisäikeistäsi yksisäikeisiäsi
inessive yksisäikeisessäsi yksisäikeisissäsi
elative yksisäikeisestäsi yksisäikeisistäsi
illative yksisäikeiseesi yksisäikeisiisi
adessive yksisäikeiselläsi yksisäikeisilläsi
ablative yksisäikeiseltäsi yksisäikeisiltäsi
allative yksisäikeisellesi yksisäikeisillesi
essive yksisäikeisenäsi yksisäikeisinäsi
translative yksisäikeiseksesi yksisäikeisiksesi
abessive yksisäikeisettäsi yksisäikeisittäsi
instructive — —
comitative — yksisäikeisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative yksisäikeisemme yksisäikeisemme
accusative nom. yksisäikeisemme yksisäikeisemme
gen. yksisäikeisemme
genitive yksisäikeisemme yksisäikeistemme
yksisäikeisiemme
partitive yksisäikeistämme yksisäikeisiämme
inessive yksisäikeisessämme yksisäikeisissämme
elative yksisäikeisestämme yksisäikeisistämme
illative yksisäikeiseemme yksisäikeisiimme
adessive yksisäikeisellämme yksisäikeisillämme
ablative yksisäikeiseltämme yksisäikeisiltämme
allative yksisäikeisellemme yksisäikeisillemme
essive yksisäikeisenämme yksisäikeisinämme
translative yksisäikeiseksemme yksisäikeisiksemme
abessive yksisäikeisettämme yksisäikeisittämme
instructive — —
comitative — yksisäikeisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative yksisäikeisenne yksisäikeisenne
accusative nom. yksisäikeisenne yksisäikeisenne
gen. yksisäikeisenne
genitive yksisäikeisenne yksisäikeistenne
yksisäikeisienne
partitive yksisäikeistänne yksisäikeisiänne
inessive yksisäikeisessänne yksisäikeisissänne
elative yksisäikeisestänne yksisäikeisistänne
illative yksisäikeiseenne yksisäikeisiinne
adessive yksisäikeisellänne yksisäikeisillänne
ablative yksisäikeiseltänne yksisäikeisiltänne
allative yksisäikeisellenne yksisäikeisillenne
essive yksisäikeisenänne yksisäikeisinänne
translative yksisäikeiseksenne yksisäikeisiksenne
abessive yksisäikeisettänne yksisäikeisittänne
instructive — —
comitative — yksisäikeisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative yksisäikeisensä yksisäikeisensä
accusative nom. yksisäikeisensä yksisäikeisensä
gen. yksisäikeisensä
genitive yksisäikeisensä yksisäikeistensä
yksisäikeisiensä
partitive yksisäikeistään
yksisäikeistänsä 		yksisäikeisiään
yksisäikeisiänsä
inessive yksisäikeisessään
yksisäikeisessänsä 		yksisäikeisissään
yksisäikeisissänsä
elative yksisäikeisestään
yksisäikeisestänsä 		yksisäikeisistään
yksisäikeisistänsä
illative yksisäikeiseensä yksisäikeisiinsä
adessive yksisäikeisellään
yksisäikeisellänsä 		yksisäikeisillään
yksisäikeisillänsä
ablative yksisäikeiseltään
yksisäikeiseltänsä 		yksisäikeisiltään
yksisäikeisiltänsä
allative yksisäikeiselleen
yksisäikeisellensä 		yksisäikeisilleen
yksisäikeisillensä
essive yksisäikeisenään
yksisäikeisenänsä 		yksisäikeisinään
yksisäikeisinänsä
translative yksisäikeisekseen
yksisäikeiseksensä 		yksisäikeisikseen
yksisäikeisiksensä
abessive yksisäikeisettään
yksisäikeisettänsä 		yksisäikeisittään
yksisäikeisittänsä
instructive — —
comitative — yksisäikeisineen
yksisäikeisinensä

Derived terms

  • yksisäikeisesti
  • yksisäikeisyys

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.