yllättäminen

Finnish

Etymology

yllättää +‎ -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈylːætːæminen/, [ˈylːæt̪̚ˌt̪æmine̞n]
  • Rhymes: -æminen
  • Syllabification(key): yl‧lät‧tä‧mi‧nen
  • Hyphenation(key): yl‧lät‧tä‧mi‧nen

Noun

yllättäminen

  1. verbal noun of yllättää
    1. surprising, astonishing, taking by surprise

Declension

Inflection of yllättäminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative yllättäminen yllättämiset
genitive yllättämisen yllättämisten
yllättämisien
partitive yllättämistä yllättämisiä
illative yllättämiseen yllättämisiin
singular plural
nominative yllättäminen yllättämiset
accusative nom. yllättäminen yllättämiset
gen. yllättämisen
genitive yllättämisen yllättämisten
yllättämisien
partitive yllättämistä yllättämisiä
inessive yllättämisessä yllättämisissä
elative yllättämisestä yllättämisistä
illative yllättämiseen yllättämisiin
adessive yllättämisellä yllättämisillä
ablative yllättämiseltä yllättämisiltä
allative yllättämiselle yllättämisille
essive yllättämisenä yllättämisinä
translative yllättämiseksi yllättämisiksi
abessive yllättämisettä yllättämisittä
instructive — yllättämisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of yllättäminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative yllättämiseni yllättämiseni
accusative nom. yllättämiseni yllättämiseni
gen. yllättämiseni
genitive yllättämiseni yllättämisteni
yllättämisieni
partitive yllättämistäni yllättämisiäni
inessive yllättämisessäni yllättämisissäni
elative yllättämisestäni yllättämisistäni
illative yllättämiseeni yllättämisiini
adessive yllättämiselläni yllättämisilläni
ablative yllättämiseltäni yllättämisiltäni
allative yllättämiselleni yllättämisilleni
essive yllättämisenäni yllättämisinäni
translative yllättämisekseni yllättämisikseni
abessive yllättämisettäni yllättämisittäni
instructive — —
comitative — yllättämisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative yllättämisesi yllättämisesi
accusative nom. yllättämisesi yllättämisesi
gen. yllättämisesi
genitive yllättämisesi yllättämistesi
yllättämisiesi
partitive yllättämistäsi yllättämisiäsi
inessive yllättämisessäsi yllättämisissäsi
elative yllättämisestäsi yllättämisistäsi
illative yllättämiseesi yllättämisiisi
adessive yllättämiselläsi yllättämisilläsi
ablative yllättämiseltäsi yllättämisiltäsi
allative yllättämisellesi yllättämisillesi
essive yllättämisenäsi yllättämisinäsi
translative yllättämiseksesi yllättämisiksesi
abessive yllättämisettäsi yllättämisittäsi
instructive — —
comitative — yllättämisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative yllättämisemme yllättämisemme
accusative nom. yllättämisemme yllättämisemme
gen. yllättämisemme
genitive yllättämisemme yllättämistemme
yllättämisiemme
partitive yllättämistämme yllättämisiämme
inessive yllättämisessämme yllättämisissämme
elative yllättämisestämme yllättämisistämme
illative yllättämiseemme yllättämisiimme
adessive yllättämisellämme yllättämisillämme
ablative yllättämiseltämme yllättämisiltämme
allative yllättämisellemme yllättämisillemme
essive yllättämisenämme yllättämisinämme
translative yllättämiseksemme yllättämisiksemme
abessive yllättämisettämme yllättämisittämme
instructive — —
comitative — yllättämisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative yllättämisenne yllättämisenne
accusative nom. yllättämisenne yllättämisenne
gen. yllättämisenne
genitive yllättämisenne yllättämistenne
yllättämisienne
partitive yllättämistänne yllättämisiänne
inessive yllättämisessänne yllättämisissänne
elative yllättämisestänne yllättämisistänne
illative yllättämiseenne yllättämisiinne
adessive yllättämisellänne yllättämisillänne
ablative yllättämiseltänne yllättämisiltänne
allative yllättämisellenne yllättämisillenne
essive yllättämisenänne yllättämisinänne
translative yllättämiseksenne yllättämisiksenne
abessive yllättämisettänne yllättämisittänne
instructive — —
comitative — yllättämisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative yllättämisensä yllättämisensä
accusative nom. yllättämisensä yllättämisensä
gen. yllättämisensä
genitive yllättämisensä yllättämistensä
yllättämisiensä
partitive yllättämistään
yllättämistänsä 		yllättämisiään
yllättämisiänsä
inessive yllättämisessään
yllättämisessänsä 		yllättämisissään
yllättämisissänsä
elative yllättämisestään
yllättämisestänsä 		yllättämisistään
yllättämisistänsä
illative yllättämiseensä yllättämisiinsä
adessive yllättämisellään
yllättämisellänsä 		yllättämisillään
yllättämisillänsä
ablative yllättämiseltään
yllättämiseltänsä 		yllättämisiltään
yllättämisiltänsä
allative yllättämiselleen
yllättämisellensä 		yllättämisilleen
yllättämisillensä
essive yllättämisenään
yllättämisenänsä 		yllättämisinään
yllättämisinänsä
translative yllättämisekseen
yllättämiseksensä 		yllättämisikseen
yllättämisiksensä
abessive yllättämisettään
yllättämisettänsä 		yllättämisittään
yllättämisittänsä
instructive — —
comitative — yllättämisineen
yllättämisinensä
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.