Finnish
Etymology
ääntää (“to pronounce”) + -e. Coined by Finnish author and journalist Pietari Hannikainen in 1846.
Pronunciation
- IPA(key): /ˈæːnːeˣ/, [ˈæːnːe̞(ʔ)]
- Rhymes: -æːnːe
- Syllabification(key): ään‧ne
- Hyphenation(key): ään‧ne
Noun
äänne
- (linguistics) phone (speech segment)
Declension
| Inflection of äänne (Kotus type 48*J/hame, nt-nn gradation)
|
| nominative
|
äänne
|
äänteet
|
| genitive
|
äänteen
|
äänteiden
äänteitten
|
| partitive
|
äännettä
|
äänteitä
|
| illative
|
äänteeseen
|
äänteisiin
äänteihin
|
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
äänne
|
äänteet
|
| accusative
|
nom.
|
äänne
|
äänteet
|
| gen.
|
äänteen
|
| genitive
|
äänteen
|
äänteiden
äänteitten
|
| partitive
|
äännettä
|
äänteitä
|
| inessive
|
äänteessä
|
äänteissä
|
| elative
|
äänteestä
|
äänteistä
|
| illative
|
äänteeseen
|
äänteisiin
äänteihin
|
| adessive
|
äänteellä
|
äänteillä
|
| ablative
|
äänteeltä
|
äänteiltä
|
| allative
|
äänteelle
|
äänteille
|
| essive
|
äänteenä
|
äänteinä
|
| translative
|
äänteeksi
|
äänteiksi
|
| abessive
|
äänteettä
|
äänteittä
|
| instructive
|
—
|
ääntein
|
| comitative
|
See the possessive forms below.
|
| first-person singular possessor
|
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
äänteeni
|
äänteeni
|
| accusative
|
nom.
|
äänteeni
|
äänteeni
|
| gen.
|
äänteeni
|
| genitive
|
äänteeni
|
äänteideni
äänteitteni
|
| partitive
|
äännettäni
|
äänteitäni
|
| inessive
|
äänteessäni
|
äänteissäni
|
| elative
|
äänteestäni
|
äänteistäni
|
| illative
|
äänteeseeni
|
äänteisiini
äänteihini
|
| adessive
|
äänteelläni
|
äänteilläni
|
| ablative
|
äänteeltäni
|
äänteiltäni
|
| allative
|
äänteelleni
|
äänteilleni
|
| essive
|
äänteenäni
|
äänteinäni
|
| translative
|
äänteekseni
|
äänteikseni
|
| abessive
|
äänteettäni
|
äänteittäni
|
| instructive
|
—
|
—
|
| comitative
|
— |
äänteineni
|
| second-person singular possessor
|
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
äänteesi
|
äänteesi
|
| accusative
|
nom.
|
äänteesi
|
äänteesi
|
| gen.
|
äänteesi
|
| genitive
|
äänteesi
|
äänteidesi
äänteittesi
|
| partitive
|
äännettäsi
|
äänteitäsi
|
| inessive
|
äänteessäsi
|
äänteissäsi
|
| elative
|
äänteestäsi
|
äänteistäsi
|
| illative
|
äänteeseesi
|
äänteisiisi
äänteihisi
|
| adessive
|
äänteelläsi
|
äänteilläsi
|
| ablative
|
äänteeltäsi
|
äänteiltäsi
|
| allative
|
äänteellesi
|
äänteillesi
|
| essive
|
äänteenäsi
|
äänteinäsi
|
| translative
|
äänteeksesi
|
äänteiksesi
|
| abessive
|
äänteettäsi
|
äänteittäsi
|
| instructive
|
—
|
—
|
| comitative
|
— |
äänteinesi
|
| first-person plural possessor
|
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
äänteemme
|
äänteemme
|
| accusative
|
nom.
|
äänteemme
|
äänteemme
|
| gen.
|
äänteemme
|
| genitive
|
äänteemme
|
äänteidemme
äänteittemme
|
| partitive
|
äännettämme
|
äänteitämme
|
| inessive
|
äänteessämme
|
äänteissämme
|
| elative
|
äänteestämme
|
äänteistämme
|
| illative
|
äänteeseemme
|
äänteisiimme
äänteihimme
|
| adessive
|
äänteellämme
|
äänteillämme
|
| ablative
|
äänteeltämme
|
äänteiltämme
|
| allative
|
äänteellemme
|
äänteillemme
|
| essive
|
äänteenämme
|
äänteinämme
|
| translative
|
äänteeksemme
|
äänteiksemme
|
| abessive
|
äänteettämme
|
äänteittämme
|
| instructive
|
—
|
—
|
| comitative
|
— |
äänteinemme
|
| second-person plural possessor
|
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
äänteenne
|
äänteenne
|
| accusative
|
nom.
|
äänteenne
|
äänteenne
|
| gen.
|
äänteenne
|
| genitive
|
äänteenne
|
äänteidenne
äänteittenne
|
| partitive
|
äännettänne
|
äänteitänne
|
| inessive
|
äänteessänne
|
äänteissänne
|
| elative
|
äänteestänne
|
äänteistänne
|
| illative
|
äänteeseenne
|
äänteisiinne
äänteihinne
|
| adessive
|
äänteellänne
|
äänteillänne
|
| ablative
|
äänteeltänne
|
äänteiltänne
|
| allative
|
äänteellenne
|
äänteillenne
|
| essive
|
äänteenänne
|
äänteinänne
|
| translative
|
äänteeksenne
|
äänteiksenne
|
| abessive
|
äänteettänne
|
äänteittänne
|
| instructive
|
—
|
—
|
| comitative
|
— |
äänteinenne
|
| third-person possessor
|
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
äänteensä
|
äänteensä
|
| accusative
|
nom.
|
äänteensä
|
äänteensä
|
| gen.
|
äänteensä
|
| genitive
|
äänteensä
|
äänteidensä
äänteittensä
|
| partitive
|
äännettään
äännettänsä
|
äänteitään
äänteitänsä
|
| inessive
|
äänteessään
äänteessänsä
|
äänteissään
äänteissänsä
|
| elative
|
äänteestään
äänteestänsä
|
äänteistään
äänteistänsä
|
| illative
|
äänteeseensä
|
äänteisiinsä
äänteihinsä
|
| adessive
|
äänteellään
äänteellänsä
|
äänteillään
äänteillänsä
|
| ablative
|
äänteeltään
äänteeltänsä
|
äänteiltään
äänteiltänsä
|
| allative
|
äänteelleen
äänteellensä
|
äänteilleen
äänteillensä
|
| essive
|
äänteenään
äänteenänsä
|
äänteinään
äänteinänsä
|
| translative
|
äänteekseen
äänteeksensä
|
äänteikseen
äänteiksensä
|
| abessive
|
äänteettään
äänteettänsä
|
äänteittään
äänteittänsä
|
| instructive
|
—
|
—
|
| comitative
|
— |
äänteineen
äänteinensä
|
|
Derived terms
Further reading
Anagrams