kieliäänne

Finnish

Etymology

kieli +‎ äänne

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkie̯liˌæːnːeˣ/, [ˈk̟ie̞̯liˌæːnːe̞(ʔ)]
  • Rhymes: -æːnːe
  • Syllabification(key): kie‧li‧ään‧ne
  • Hyphenation(key): kieli‧äänne

Noun

kieliäänne

  1. (phonetics) lingual (sound articulated with the tongue)

Declension

Inflection of kieliäänne (Kotus type 48*J/hame, nt-nn gradation)
nominative kieliäänne kieliäänteet
genitive kieliäänteen kieliäänteiden
kieliäänteitten
partitive kieliäännettä kieliäänteitä
illative kieliäänteeseen kieliäänteisiin
kieliäänteihin
singular plural
nominative kieliäänne kieliäänteet
accusative nom. kieliäänne kieliäänteet
gen. kieliäänteen
genitive kieliäänteen kieliäänteiden
kieliäänteitten
partitive kieliäännettä kieliäänteitä
inessive kieliäänteessä kieliäänteissä
elative kieliäänteestä kieliäänteistä
illative kieliäänteeseen kieliäänteisiin
kieliäänteihin
adessive kieliäänteellä kieliäänteillä
ablative kieliäänteeltä kieliäänteiltä
allative kieliäänteelle kieliäänteille
essive kieliäänteenä kieliäänteinä
translative kieliäänteeksi kieliäänteiksi
abessive kieliäänteettä kieliäänteittä
instructive — kieliääntein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kieliäänne (Kotus type 48*J/hame, nt-nn gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative kieliäänteeni kieliäänteeni
accusative nom. kieliäänteeni kieliäänteeni
gen. kieliäänteeni
genitive kieliäänteeni kieliäänteideni
kieliäänteitteni
partitive kieliäännettäni kieliäänteitäni
inessive kieliäänteessäni kieliäänteissäni
elative kieliäänteestäni kieliäänteistäni
illative kieliäänteeseeni kieliäänteisiini
kieliäänteihini
adessive kieliäänteelläni kieliäänteilläni
ablative kieliäänteeltäni kieliäänteiltäni
allative kieliäänteelleni kieliäänteilleni
essive kieliäänteenäni kieliäänteinäni
translative kieliäänteekseni kieliäänteikseni
abessive kieliäänteettäni kieliäänteittäni
instructive — —
comitative — kieliäänteineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative kieliäänteesi kieliäänteesi
accusative nom. kieliäänteesi kieliäänteesi
gen. kieliäänteesi
genitive kieliäänteesi kieliäänteidesi
kieliäänteittesi
partitive kieliäännettäsi kieliäänteitäsi
inessive kieliäänteessäsi kieliäänteissäsi
elative kieliäänteestäsi kieliäänteistäsi
illative kieliäänteeseesi kieliäänteisiisi
kieliäänteihisi
adessive kieliäänteelläsi kieliäänteilläsi
ablative kieliäänteeltäsi kieliäänteiltäsi
allative kieliäänteellesi kieliäänteillesi
essive kieliäänteenäsi kieliäänteinäsi
translative kieliäänteeksesi kieliäänteiksesi
abessive kieliäänteettäsi kieliäänteittäsi
instructive — —
comitative — kieliäänteinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative kieliäänteemme kieliäänteemme
accusative nom. kieliäänteemme kieliäänteemme
gen. kieliäänteemme
genitive kieliäänteemme kieliäänteidemme
kieliäänteittemme
partitive kieliäännettämme kieliäänteitämme
inessive kieliäänteessämme kieliäänteissämme
elative kieliäänteestämme kieliäänteistämme
illative kieliäänteeseemme kieliäänteisiimme
kieliäänteihimme
adessive kieliäänteellämme kieliäänteillämme
ablative kieliäänteeltämme kieliäänteiltämme
allative kieliäänteellemme kieliäänteillemme
essive kieliäänteenämme kieliäänteinämme
translative kieliäänteeksemme kieliäänteiksemme
abessive kieliäänteettämme kieliäänteittämme
instructive — —
comitative — kieliäänteinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative kieliäänteenne kieliäänteenne
accusative nom. kieliäänteenne kieliäänteenne
gen. kieliäänteenne
genitive kieliäänteenne kieliäänteidenne
kieliäänteittenne
partitive kieliäännettänne kieliäänteitänne
inessive kieliäänteessänne kieliäänteissänne
elative kieliäänteestänne kieliäänteistänne
illative kieliäänteeseenne kieliäänteisiinne
kieliäänteihinne
adessive kieliäänteellänne kieliäänteillänne
ablative kieliäänteeltänne kieliäänteiltänne
allative kieliäänteellenne kieliäänteillenne
essive kieliäänteenänne kieliäänteinänne
translative kieliäänteeksenne kieliäänteiksenne
abessive kieliäänteettänne kieliäänteittänne
instructive — —
comitative — kieliäänteinenne
third-person possessor
singular plural
nominative kieliäänteensä kieliäänteensä
accusative nom. kieliäänteensä kieliäänteensä
gen. kieliäänteensä
genitive kieliäänteensä kieliäänteidensä
kieliäänteittensä
partitive kieliäännettään
kieliäännettänsä 		kieliäänteitään
kieliäänteitänsä
inessive kieliäänteessään
kieliäänteessänsä 		kieliäänteissään
kieliäänteissänsä
elative kieliäänteestään
kieliäänteestänsä 		kieliäänteistään
kieliäänteistänsä
illative kieliäänteeseensä kieliäänteisiinsä
kieliäänteihinsä
adessive kieliäänteellään
kieliäänteellänsä 		kieliäänteillään
kieliäänteillänsä
ablative kieliäänteeltään
kieliäänteeltänsä 		kieliäänteiltään
kieliäänteiltänsä
allative kieliäänteelleen
kieliäänteellensä 		kieliäänteilleen
kieliäänteillensä
essive kieliäänteenään
kieliäänteenänsä 		kieliäänteinään
kieliäänteinänsä
translative kieliäänteekseen
kieliäänteeksensä 		kieliäänteikseen
kieliäänteiksensä
abessive kieliäänteettään
kieliäänteettänsä 		kieliäänteittään
kieliäänteittänsä
instructive — —
comitative — kieliäänteineen
kieliäänteinensä

Synonyms

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.