ärryttää

Finnish

Etymology

ärtyä +‎ -ttää

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈærːytːæː/, [ˈærːyt̪ːæː]
  • Rhymes: -ærːytːæː
  • Syllabification(key): är‧ryt‧tää
  • Hyphenation(key): är‧ryt‧tää

Verb

ärryttää (archaic, dialectal)

  1. synonym of ärsyttää (“to irritate”)

Conjugation

Inflection of ärryttää (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. ärrytän en ärrytä 1st sing. olen ärryttänyt en ole ärryttänyt
2nd sing. ärrytät et ärrytä 2nd sing. olet ärryttänyt et ole ärryttänyt
3rd sing. ärryttää ei ärrytä 3rd sing. on ärryttänyt ei ole ärryttänyt
1st plur. ärrytämme emme ärrytä 1st plur. olemme ärryttäneet emme ole ärryttäneet
2nd plur. ärrytätte ette ärrytä 2nd plur. olette ärryttäneet ette ole ärryttäneet
3rd plur. ärryttävät eivät ärrytä 3rd plur. ovat ärryttäneet eivät ole ärryttäneet
passive ärrytetään ei ärrytetä passive on ärrytetty ei ole ärrytetty
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. ärrytin en ärryttänyt 1st sing. olin ärryttänyt en ollut ärryttänyt
2nd sing. ärrytit et ärryttänyt 2nd sing. olit ärryttänyt et ollut ärryttänyt
3rd sing. ärrytti ei ärryttänyt 3rd sing. oli ärryttänyt ei ollut ärryttänyt
1st plur. ärrytimme emme ärryttäneet 1st plur. olimme ärryttäneet emme olleet ärryttäneet
2nd plur. ärrytitte ette ärryttäneet 2nd plur. olitte ärryttäneet ette olleet ärryttäneet
3rd plur. ärryttivät eivät ärryttäneet 3rd plur. olivat ärryttäneet eivät olleet ärryttäneet
passive ärrytettiin ei ärrytetty passive oli ärrytetty ei ollut ärrytetty
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. ärryttäisin en ärryttäisi 1st sing. olisin ärryttänyt en olisi ärryttänyt
2nd sing. ärryttäisit et ärryttäisi 2nd sing. olisit ärryttänyt et olisi ärryttänyt
3rd sing. ärryttäisi ei ärryttäisi 3rd sing. olisi ärryttänyt ei olisi ärryttänyt
1st plur. ärryttäisimme emme ärryttäisi 1st plur. olisimme ärryttäneet emme olisi ärryttäneet
2nd plur. ärryttäisitte ette ärryttäisi 2nd plur. olisitte ärryttäneet ette olisi ärryttäneet
3rd plur. ärryttäisivät eivät ärryttäisi 3rd plur. olisivat ärryttäneet eivät olisi ärryttäneet
passive ärrytettäisiin ei ärrytettäisi passive olisi ärrytetty ei olisi ärrytetty
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. ärrytä älä ärrytä 2nd sing. — —
3rd sing. ärryttäköön älköön ärryttäkö 3rd sing. olkoon ärryttänyt älköön olko ärryttänyt
1st plur. ärryttäkäämme älkäämme ärryttäkö 1st plur. — —
2nd plur. ärryttäkää älkää ärryttäkö 2nd plur. — —
3rd plur. ärryttäkööt älkööt ärryttäkö 3rd plur. olkoot ärryttäneet älkööt olko ärryttäneet
passive ärrytettäköön älköön ärrytettäkö passive olkoon ärrytetty älköön olko ärrytetty
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. ärryttänen en ärryttäne 1st sing. lienen ärryttänyt en liene ärryttänyt
2nd sing. ärryttänet et ärryttäne 2nd sing. lienet ärryttänyt et liene ärryttänyt
3rd sing. ärryttänee ei ärryttäne 3rd sing. lienee ärryttänyt ei liene ärryttänyt
1st plur. ärryttänemme emme ärryttäne 1st plur. lienemme ärryttäneet emme liene ärryttäneet
2nd plur. ärryttänette ette ärryttäne 2nd plur. lienette ärryttäneet ette liene ärryttäneet
3rd plur. ärryttänevät eivät ärryttäne 3rd plur. lienevät ärryttäneet eivät liene ärryttäneet
passive ärrytettäneen ei ärrytettäne passive lienee ärrytetty ei liene ärrytetty
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st ärryttää present ärryttävä ärrytettävä
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st ärryttääkseni ärryttääksemme
2nd ärryttääksesi ärryttääksenne
3rd ärryttääkseen
ärryttääksensä
past ärryttänyt ärrytetty
2nd inessive2 ärryttäessä ärrytettäessä agent4 ärryttämä
Possessive forms
Person sing. plur.
1st ärryttäessäni ärryttäessämme
2nd ärryttäessäsi ärryttäessänne
3rd ärryttäessään
ärryttäessänsä
negative ärryttämätön
instructive ärryttäen —
1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.

* The third-person singular indicative form ärryttää does not exhibit final gemination,
unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd inessive ärryttämässä —
elative ärryttämästä —
illative ärryttämään —
adessive ärryttämällä —
abessive ärryttämättä —
instructive ärryttämän ärrytettämän
4th3 verbal noun ärryttäminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st ärryttämäisilläni ärryttämäisillämme
2nd ärryttämäisilläsi ärryttämäisillänne
3rd ärryttämäisillään
ärryttämäisillänsä
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.