ärsyttää

Finnish

Etymology

From ärtyä +‎ -ttää. The change from -t- to -s- is dialectal variation and unexplained; the expected form, ärryttää is found in dialects and can be seen in cognates like Estonian ärritama, Karelian ärrytteä and Livonian ertļõ.

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈærsytːæːˣ/, [ˈærs̠yt̪ːæː(ʔ)]
  • Rhymes: -ærsytːæː
  • Syllabification(key): är‧syt‧tää
  • Hyphenation(key): är‧syt‧tää

Verb

ärsyttää (transitive, usually atelic)

  1. to irritate, annoy (mentally and/or physically); to bother, exasperate, rub someone the wrong way (mentally)
  2. to tease, harass, hector
  3. (psychology) to stimulate

Conjugation

Inflection of ärsyttää (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. ärsytän en ärsytä 1st sing. olen ärsyttänyt en ole ärsyttänyt
2nd sing. ärsytät et ärsytä 2nd sing. olet ärsyttänyt et ole ärsyttänyt
3rd sing. ärsyttää ei ärsytä 3rd sing. on ärsyttänyt ei ole ärsyttänyt
1st plur. ärsytämme emme ärsytä 1st plur. olemme ärsyttäneet emme ole ärsyttäneet
2nd plur. ärsytätte ette ärsytä 2nd plur. olette ärsyttäneet ette ole ärsyttäneet
3rd plur. ärsyttävät eivät ärsytä 3rd plur. ovat ärsyttäneet eivät ole ärsyttäneet
passive ärsytetään ei ärsytetä passive on ärsytetty ei ole ärsytetty
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. ärsytin en ärsyttänyt 1st sing. olin ärsyttänyt en ollut ärsyttänyt
2nd sing. ärsytit et ärsyttänyt 2nd sing. olit ärsyttänyt et ollut ärsyttänyt
3rd sing. ärsytti ei ärsyttänyt 3rd sing. oli ärsyttänyt ei ollut ärsyttänyt
1st plur. ärsytimme emme ärsyttäneet 1st plur. olimme ärsyttäneet emme olleet ärsyttäneet
2nd plur. ärsytitte ette ärsyttäneet 2nd plur. olitte ärsyttäneet ette olleet ärsyttäneet
3rd plur. ärsyttivät eivät ärsyttäneet 3rd plur. olivat ärsyttäneet eivät olleet ärsyttäneet
passive ärsytettiin ei ärsytetty passive oli ärsytetty ei ollut ärsytetty
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. ärsyttäisin en ärsyttäisi 1st sing. olisin ärsyttänyt en olisi ärsyttänyt
2nd sing. ärsyttäisit et ärsyttäisi 2nd sing. olisit ärsyttänyt et olisi ärsyttänyt
3rd sing. ärsyttäisi ei ärsyttäisi 3rd sing. olisi ärsyttänyt ei olisi ärsyttänyt
1st plur. ärsyttäisimme emme ärsyttäisi 1st plur. olisimme ärsyttäneet emme olisi ärsyttäneet
2nd plur. ärsyttäisitte ette ärsyttäisi 2nd plur. olisitte ärsyttäneet ette olisi ärsyttäneet
3rd plur. ärsyttäisivät eivät ärsyttäisi 3rd plur. olisivat ärsyttäneet eivät olisi ärsyttäneet
passive ärsytettäisiin ei ärsytettäisi passive olisi ärsytetty ei olisi ärsytetty
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. ärsytä älä ärsytä 2nd sing. — —
3rd sing. ärsyttäköön älköön ärsyttäkö 3rd sing. olkoon ärsyttänyt älköön olko ärsyttänyt
1st plur. ärsyttäkäämme älkäämme ärsyttäkö 1st plur. — —
2nd plur. ärsyttäkää älkää ärsyttäkö 2nd plur. — —
3rd plur. ärsyttäkööt älkööt ärsyttäkö 3rd plur. olkoot ärsyttäneet älkööt olko ärsyttäneet
passive ärsytettäköön älköön ärsytettäkö passive olkoon ärsytetty älköön olko ärsytetty
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. ärsyttänen en ärsyttäne 1st sing. lienen ärsyttänyt en liene ärsyttänyt
2nd sing. ärsyttänet et ärsyttäne 2nd sing. lienet ärsyttänyt et liene ärsyttänyt
3rd sing. ärsyttänee ei ärsyttäne 3rd sing. lienee ärsyttänyt ei liene ärsyttänyt
1st plur. ärsyttänemme emme ärsyttäne 1st plur. lienemme ärsyttäneet emme liene ärsyttäneet
2nd plur. ärsyttänette ette ärsyttäne 2nd plur. lienette ärsyttäneet ette liene ärsyttäneet
3rd plur. ärsyttänevät eivät ärsyttäne 3rd plur. lienevät ärsyttäneet eivät liene ärsyttäneet
passive ärsytettäneen ei ärsytettäne passive lienee ärsytetty ei liene ärsytetty
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st ärsyttää present ärsyttävä ärsytettävä
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st ärsyttääkseni ärsyttääksemme
2nd ärsyttääksesi ärsyttääksenne
3rd ärsyttääkseen
ärsyttääksensä
past ärsyttänyt ärsytetty
2nd inessive2 ärsyttäessä ärsytettäessä agent4 ärsyttämä
Possessive forms
Person sing. plur.
1st ärsyttäessäni ärsyttäessämme
2nd ärsyttäessäsi ärsyttäessänne
3rd ärsyttäessään
ärsyttäessänsä
negative ärsyttämätön
instructive ärsyttäen —
1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.

* The third-person singular indicative form ärsyttää does not exhibit final gemination,
unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd inessive ärsyttämässä —
elative ärsyttämästä —
illative ärsyttämään —
adessive ärsyttämällä —
abessive ärsyttämättä —
instructive ärsyttämän ärsytettämän
4th3 verbal noun ärsyttäminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st ärsyttämäisilläni ärsyttämäisillämme
2nd ärsyttämäisilläsi ärsyttämäisillänne
3rd ärsyttämäisillään
ärsyttämäisillänsä

Synonyms

Derived terms

adjectives
nouns
verbs

Further reading

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.