Vökö

Ingrian

Etymology

From Vöglä (“Thecla”) +‎ -ö.

Pronunciation

  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈʋøkø/, [ˈʋø̞kø̞]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈʋøkøi̯/, [ˈʋø̞ɡ̊ø̞i̯]
  • Rhymes: -økø, -økøi̯
  • Hyphenation: Vö‧kö

Noun

Vökö

  1. a diminutive of the female given name Vöglä

Declension

Declension of Vökö (type 4/koivu, k- gradation, gemination)
singular plural
nominative Vökö Vööt
genitive Vöön Vökköin, Vökölöin
partitive Vökköä Vököjä, Vökölöjä
illative Vökköö Vökköi, Vökölöihe
inessive Vöös Vööis, Vökölöis
elative Vööst Vööist, Vökölöist
allative Vöölle Vööille, Vökölöille
adessive Vööl Vööil, Vökölöil
ablative Vöölt Vööilt, Vökölöilt
translative Vööks Vööiks, Vökölöiks
essive Vökönnä, Vökköön Vököinnä, Vökölöinnä, Vökköin, Vökölöin
exessive1) Vökönt Vököint, Vökölöint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 688
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.