aanfluiting

Dutch

Etymology

From aanfluiten +‎ -ing.

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈaːnˌflœy̯.tɪŋ/
  • Audio:(file)
  • Hyphenation: aan‧flui‧ting

Noun

aanfluiting f (plural aanfluitingen)

  1. disgrace, travesty, joke