arvettua

Finnish

Etymology

arpi +‎ -ttua

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈɑrʋetːuɑˣ/, [ˈɑ̝rʋe̞t̪̚ˌt̪uɑ̝(ʔ)]
  • Rhymes: -uɑ
  • Syllabification(key): ar‧vet‧tu‧a
  • Hyphenation(key): ar‧vet‧tua

Verb

arvettua

  1. (intransitive) To scab.

Conjugation

Inflection of arvettua (Kotus type 52*C/sanoa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. arvetun en arvetu 1st sing. olen arvettunut en ole arvettunut
2nd sing. arvetut et arvetu 2nd sing. olet arvettunut et ole arvettunut
3rd sing. arvettuu ei arvetu 3rd sing. on arvettunut ei ole arvettunut
1st plur. arvetumme emme arvetu 1st plur. olemme arvettuneet emme ole arvettuneet
2nd plur. arvetutte ette arvetu 2nd plur. olette arvettuneet ette ole arvettuneet
3rd plur. arvettuvat eivät arvetu 3rd plur. ovat arvettuneet eivät ole arvettuneet
passive arvetutaan ei arvetuta passive on arvetuttu ei ole arvetuttu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. arvetuin en arvettunut 1st sing. olin arvettunut en ollut arvettunut
2nd sing. arvetuit et arvettunut 2nd sing. olit arvettunut et ollut arvettunut
3rd sing. arvettui ei arvettunut 3rd sing. oli arvettunut ei ollut arvettunut
1st plur. arvetuimme emme arvettuneet 1st plur. olimme arvettuneet emme olleet arvettuneet
2nd plur. arvetuitte ette arvettuneet 2nd plur. olitte arvettuneet ette olleet arvettuneet
3rd plur. arvettuivat eivät arvettuneet 3rd plur. olivat arvettuneet eivät olleet arvettuneet
passive arvetuttiin ei arvetuttu passive oli arvetuttu ei ollut arvetuttu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. arvettuisin en arvettuisi 1st sing. olisin arvettunut en olisi arvettunut
2nd sing. arvettuisit et arvettuisi 2nd sing. olisit arvettunut et olisi arvettunut
3rd sing. arvettuisi ei arvettuisi 3rd sing. olisi arvettunut ei olisi arvettunut
1st plur. arvettuisimme emme arvettuisi 1st plur. olisimme arvettuneet emme olisi arvettuneet
2nd plur. arvettuisitte ette arvettuisi 2nd plur. olisitte arvettuneet ette olisi arvettuneet
3rd plur. arvettuisivat eivät arvettuisi 3rd plur. olisivat arvettuneet eivät olisi arvettuneet
passive arvetuttaisiin ei arvetuttaisi passive olisi arvetuttu ei olisi arvetuttu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. arvetu älä arvetu 2nd sing. — —
3rd sing. arvettukoon älköön arvettuko 3rd sing. olkoon arvettunut älköön olko arvettunut
1st plur. arvettukaamme älkäämme arvettuko 1st plur. — —
2nd plur. arvettukaa älkää arvettuko 2nd plur. — —
3rd plur. arvettukoot älkööt arvettuko 3rd plur. olkoot arvettuneet älkööt olko arvettuneet
passive arvetuttakoon älköön arvetuttako passive olkoon arvetuttu älköön olko arvetuttu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. arvettunen en arvettune 1st sing. lienen arvettunut en liene arvettunut
2nd sing. arvettunet et arvettune 2nd sing. lienet arvettunut et liene arvettunut
3rd sing. arvettunee ei arvettune 3rd sing. lienee arvettunut ei liene arvettunut
1st plur. arvettunemme emme arvettune 1st plur. lienemme arvettuneet emme liene arvettuneet
2nd plur. arvettunette ette arvettune 2nd plur. lienette arvettuneet ette liene arvettuneet
3rd plur. arvettunevat eivät arvettune 3rd plur. lienevät arvettuneet eivät liene arvettuneet
passive arvetuttaneen ei arvetuttane passive lienee arvetuttu ei liene arvetuttu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st arvettua present arvettuva arvetuttava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st arvettuakseni arvettuaksemme
2nd arvettuaksesi arvettuaksenne
3rd arvettuakseen
arvettuaksensa
past arvettunut arvetuttu
2nd inessive2 arvettuessa arvetuttaessa agent4 arvettuma
Possessive forms
Person sing. plur.
1st arvettuessani arvettuessamme
2nd arvettuessasi arvettuessanne
3rd arvettuessaan
arvettuessansa
negative arvettumaton
instructive arvettuen —
1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd inessive arvettumassa —
elative arvettumasta —
illative arvettumaan —
adessive arvettumalla —
abessive arvettumatta —
instructive arvettuman arvetuttaman
4th3 verbal noun arvettuminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st arvettumaisillani arvettumaisillamme
2nd arvettumaisillasi arvettumaisillanne
3rd arvettumaisillaan
arvettumaisillansa

Derived terms

Further reading

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.