hätäileminen

Finnish

Etymology

hätäillä +‎ -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈhætæi̯leminen/, [ˈhæt̪æi̯ˌle̞mine̞n]
  • Rhymes: -eminen
  • Syllabification(key): hä‧täi‧le‧mi‧nen
  • Hyphenation(key): hä‧täi‧le‧mi‧nen

Noun

hätäileminen

  1. verbal noun of hätäillä
    1. acting prematurely, being too quick or hasty

Declension

Inflection of hätäileminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative hätäileminen hätäilemiset
genitive hätäilemisen hätäilemisten
hätäilemisien
partitive hätäilemistä hätäilemisiä
illative hätäilemiseen hätäilemisiin
singular plural
nominative hätäileminen hätäilemiset
accusative nom. hätäileminen hätäilemiset
gen. hätäilemisen
genitive hätäilemisen hätäilemisten
hätäilemisien
partitive hätäilemistä hätäilemisiä
inessive hätäilemisessä hätäilemisissä
elative hätäilemisestä hätäilemisistä
illative hätäilemiseen hätäilemisiin
adessive hätäilemisellä hätäilemisillä
ablative hätäilemiseltä hätäilemisiltä
allative hätäilemiselle hätäilemisille
essive hätäilemisenä hätäilemisinä
translative hätäilemiseksi hätäilemisiksi
abessive hätäilemisettä hätäilemisittä
instructive — hätäilemisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of hätäileminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative hätäilemiseni hätäilemiseni
accusative nom. hätäilemiseni hätäilemiseni
gen. hätäilemiseni
genitive hätäilemiseni hätäilemisteni
hätäilemisieni
partitive hätäilemistäni hätäilemisiäni
inessive hätäilemisessäni hätäilemisissäni
elative hätäilemisestäni hätäilemisistäni
illative hätäilemiseeni hätäilemisiini
adessive hätäilemiselläni hätäilemisilläni
ablative hätäilemiseltäni hätäilemisiltäni
allative hätäilemiselleni hätäilemisilleni
essive hätäilemisenäni hätäilemisinäni
translative hätäilemisekseni hätäilemisikseni
abessive hätäilemisettäni hätäilemisittäni
instructive — —
comitative — hätäilemisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative hätäilemisesi hätäilemisesi
accusative nom. hätäilemisesi hätäilemisesi
gen. hätäilemisesi
genitive hätäilemisesi hätäilemistesi
hätäilemisiesi
partitive hätäilemistäsi hätäilemisiäsi
inessive hätäilemisessäsi hätäilemisissäsi
elative hätäilemisestäsi hätäilemisistäsi
illative hätäilemiseesi hätäilemisiisi
adessive hätäilemiselläsi hätäilemisilläsi
ablative hätäilemiseltäsi hätäilemisiltäsi
allative hätäilemisellesi hätäilemisillesi
essive hätäilemisenäsi hätäilemisinäsi
translative hätäilemiseksesi hätäilemisiksesi
abessive hätäilemisettäsi hätäilemisittäsi
instructive — —
comitative — hätäilemisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative hätäilemisemme hätäilemisemme
accusative nom. hätäilemisemme hätäilemisemme
gen. hätäilemisemme
genitive hätäilemisemme hätäilemistemme
hätäilemisiemme
partitive hätäilemistämme hätäilemisiämme
inessive hätäilemisessämme hätäilemisissämme
elative hätäilemisestämme hätäilemisistämme
illative hätäilemiseemme hätäilemisiimme
adessive hätäilemisellämme hätäilemisillämme
ablative hätäilemiseltämme hätäilemisiltämme
allative hätäilemisellemme hätäilemisillemme
essive hätäilemisenämme hätäilemisinämme
translative hätäilemiseksemme hätäilemisiksemme
abessive hätäilemisettämme hätäilemisittämme
instructive — —
comitative — hätäilemisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative hätäilemisenne hätäilemisenne
accusative nom. hätäilemisenne hätäilemisenne
gen. hätäilemisenne
genitive hätäilemisenne hätäilemistenne
hätäilemisienne
partitive hätäilemistänne hätäilemisiänne
inessive hätäilemisessänne hätäilemisissänne
elative hätäilemisestänne hätäilemisistänne
illative hätäilemiseenne hätäilemisiinne
adessive hätäilemisellänne hätäilemisillänne
ablative hätäilemiseltänne hätäilemisiltänne
allative hätäilemisellenne hätäilemisillenne
essive hätäilemisenänne hätäilemisinänne
translative hätäilemiseksenne hätäilemisiksenne
abessive hätäilemisettänne hätäilemisittänne
instructive — —
comitative — hätäilemisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative hätäilemisensä hätäilemisensä
accusative nom. hätäilemisensä hätäilemisensä
gen. hätäilemisensä
genitive hätäilemisensä hätäilemistensä
hätäilemisiensä
partitive hätäilemistään
hätäilemistänsä 		hätäilemisiään
hätäilemisiänsä
inessive hätäilemisessään
hätäilemisessänsä 		hätäilemisissään
hätäilemisissänsä
elative hätäilemisestään
hätäilemisestänsä 		hätäilemisistään
hätäilemisistänsä
illative hätäilemiseensä hätäilemisiinsä
adessive hätäilemisellään
hätäilemisellänsä 		hätäilemisillään
hätäilemisillänsä
ablative hätäilemiseltään
hätäilemiseltänsä 		hätäilemisiltään
hätäilemisiltänsä
allative hätäilemiselleen
hätäilemisellensä 		hätäilemisilleen
hätäilemisillensä
essive hätäilemisenään
hätäilemisenänsä 		hätäilemisinään
hätäilemisinänsä
translative hätäilemisekseen
hätäilemiseksensä 		hätäilemisikseen
hätäilemisiksensä
abessive hätäilemisettään
hätäilemisettänsä 		hätäilemisittään
hätäilemisittänsä
instructive — —
comitative — hätäilemisineen
hätäilemisinensä
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.