harvinaistaa

Finnish

Etymology

harvinainen +‎ -taa

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈhɑrʋinɑi̯stɑːˣ/, [ˈhɑ̝rʋiˌnɑ̝i̯s̠tɑ̝ː(ʔ)]
  • Rhymes: -ɑistɑː
  • Syllabification(key): har‧vi‧nais‧taa
  • Hyphenation(key): har‧vi‧nais‧taa

Verb

harvinaistaa (uncommon)

  1. (transitive) to make (more) rare, to rarefy

Conjugation

Inflection of harvinaistaa (Kotus type 53/muistaa, no gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. harvinaistan en harvinaista 1st sing. olen harvinaistanut en ole harvinaistanut
2nd sing. harvinaistat et harvinaista 2nd sing. olet harvinaistanut et ole harvinaistanut
3rd sing. harvinaistaa ei harvinaista 3rd sing. on harvinaistanut ei ole harvinaistanut
1st plur. harvinaistamme emme harvinaista 1st plur. olemme harvinaistaneet emme ole harvinaistaneet
2nd plur. harvinaistatte ette harvinaista 2nd plur. olette harvinaistaneet ette ole harvinaistaneet
3rd plur. harvinaistavat eivät harvinaista 3rd plur. ovat harvinaistaneet eivät ole harvinaistaneet
passive harvinaistetaan ei harvinaisteta passive on harvinaistettu ei ole harvinaistettu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. harvinaistin en harvinaistanut 1st sing. olin harvinaistanut en ollut harvinaistanut
2nd sing. harvinaistit et harvinaistanut 2nd sing. olit harvinaistanut et ollut harvinaistanut
3rd sing. harvinaisti ei harvinaistanut 3rd sing. oli harvinaistanut ei ollut harvinaistanut
1st plur. harvinaistimme emme harvinaistaneet 1st plur. olimme harvinaistaneet emme olleet harvinaistaneet
2nd plur. harvinaistitte ette harvinaistaneet 2nd plur. olitte harvinaistaneet ette olleet harvinaistaneet
3rd plur. harvinaistivat eivät harvinaistaneet 3rd plur. olivat harvinaistaneet eivät olleet harvinaistaneet
passive harvinaistettiin ei harvinaistettu passive oli harvinaistettu ei ollut harvinaistettu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. harvinaistaisin en harvinaistaisi 1st sing. olisin harvinaistanut en olisi harvinaistanut
2nd sing. harvinaistaisit et harvinaistaisi 2nd sing. olisit harvinaistanut et olisi harvinaistanut
3rd sing. harvinaistaisi ei harvinaistaisi 3rd sing. olisi harvinaistanut ei olisi harvinaistanut
1st plur. harvinaistaisimme emme harvinaistaisi 1st plur. olisimme harvinaistaneet emme olisi harvinaistaneet
2nd plur. harvinaistaisitte ette harvinaistaisi 2nd plur. olisitte harvinaistaneet ette olisi harvinaistaneet
3rd plur. harvinaistaisivat eivät harvinaistaisi 3rd plur. olisivat harvinaistaneet eivät olisi harvinaistaneet
passive harvinaistettaisiin ei harvinaistettaisi passive olisi harvinaistettu ei olisi harvinaistettu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. harvinaista älä harvinaista 2nd sing. — —
3rd sing. harvinaistakoon älköön harvinaistako 3rd sing. olkoon harvinaistanut älköön olko harvinaistanut
1st plur. harvinaistakaamme älkäämme harvinaistako 1st plur. — —
2nd plur. harvinaistakaa älkää harvinaistako 2nd plur. — —
3rd plur. harvinaistakoot älkööt harvinaistako 3rd plur. olkoot harvinaistaneet älkööt olko harvinaistaneet
passive harvinaistettakoon älköön harvinaistettako passive olkoon harvinaistettu älköön olko harvinaistettu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. harvinaistanen en harvinaistane 1st sing. lienen harvinaistanut en liene harvinaistanut
2nd sing. harvinaistanet et harvinaistane 2nd sing. lienet harvinaistanut et liene harvinaistanut
3rd sing. harvinaistanee ei harvinaistane 3rd sing. lienee harvinaistanut ei liene harvinaistanut
1st plur. harvinaistanemme emme harvinaistane 1st plur. lienemme harvinaistaneet emme liene harvinaistaneet
2nd plur. harvinaistanette ette harvinaistane 2nd plur. lienette harvinaistaneet ette liene harvinaistaneet
3rd plur. harvinaistanevat eivät harvinaistane 3rd plur. lienevät harvinaistaneet eivät liene harvinaistaneet
passive harvinaistettaneen ei harvinaistettane passive lienee harvinaistettu ei liene harvinaistettu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st harvinaistaa present harvinaistava harvinaistettava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st harvinaistaakseni harvinaistaaksemme
2nd harvinaistaaksesi harvinaistaaksenne
3rd harvinaistaakseen
harvinaistaaksensa
past harvinaistanut harvinaistettu
2nd inessive2 harvinaistaessa harvinaistettaessa agent4 harvinaistama
Possessive forms
Person sing. plur.
1st harvinaistaessani harvinaistaessamme
2nd harvinaistaessasi harvinaistaessanne
3rd harvinaistaessaan
harvinaistaessansa
negative harvinaistamaton
instructive harvinaistaen —
1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.

* The third-person singular indicative form harvinaistaa does not exhibit final gemination,
unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd inessive harvinaistamassa —
elative harvinaistamasta —
illative harvinaistamaan —
adessive harvinaistamalla —
abessive harvinaistamatta —
instructive harvinaistaman harvinaistettaman
4th3 verbal noun harvinaistaminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st harvinaistamaisillani harvinaistamaisillamme
2nd harvinaistamaisillasi harvinaistamaisillanne
3rd harvinaistamaisillaan
harvinaistamaisillansa

Derived terms

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.